Locked-in – matkustaja
(Katin pyörätuolimatkailun kertomuksia)
Tien päällä taas
Syyskuussa (mieheni Henning, kaksi avustajaani ja minä) teimme kahden viikon automatkan Brysseliin, Belgiaan. Se oli toinen kerta, kun teimme sellaisen matkan. Ajoimme aikoinaan Alankomaihin vuonna 2013.
Matkan ensimmäinen osa oli työmatka ja toinen osa oli puhdasta lomaa.
Matka alkoi Turusta, suomen vanhimmasta kaupungista, mistä ylitimme Itämeren laivalla.
Tukholmasta ajoimme Tanskaan Koldingiin, missä yövyimme. Monet ihmiset ajattelevat, että olemme varakkaita, kun voimme matkustella suhteellisen paljon. Syy siihen on se, miten suhtaudumme asioihin ja ylipäänsä koko elämään. Asenteemme johtuu puhtaasta positiivisesta energiasta. Emme tuhlaa aikaamme ja ajatuksiamme negatiiviseen energiaan riippumatta siitä, kuinka media pommittaa meitä kaikkia sillä.
Matkoilla meidän on maksettava myös avustajien matka-, majoitus- ja aamiaiskulut. Meidän on pidettävä kustannukset mahdollisimman alhaisina, että pystymme edes matkustamaan.
Hotelli, jossa yövyimme Koldingissä, oli hyvä, ja suosittelen sitä kaikille, jotka matkustavat maanteitse. Se oli vain viidensadan metrin päässä kaupungin keskustasta, ja siellä oli runsaasti tilaa pysäköidä. Meillä oli iso, siisti huone neljälle ja maksoimme alle satan euroa yhdestä yöstä.
Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa Brysseliin, Belgiaan. Syynä Brysselin matkaan oli osallistuminen West Fusion International Film Festival -tapahtumaan, jossa elämäni tarinaa käsittelevällä viestinnän dokumentilla “Puhuva Katse” oli useita nimityksiä. Elokuva ei saanut palkintoja, mutta meillä oli silti hauskaa.
Filmi voitti muuten parhaan dokumentin lyhytelokuvien palkinnon kategoriassa INDO-GLOBAL-kansainvälisellä elokuvafestivaalilla Bollywood Cityssä, Mumbaissa, heinäkuussa.
Päätimme hyödyntää Brysselin vierailumme mahdollisimman hyvin, joten filmasimme vielä puuttuvan materiaalin uuteen dokumentiimme: “Beauty and the wheelchair.” Dokumentin on kirjoittanut Heidi Majander Sisulle Äänestä, kuka teki myös “Puhuvan katseen”. Heidiä auttaa Momò Prairie, kuka myös filmaa Heidin lisäksi ja hän editoi dokumentin. Ranskalainen ystävämme mallitoimistosta; Massiraa Inclusive Nawal Benzaouia tuli Pariisista osallistumaan dokumenttiin.
Matkan työosuuden jälkeen oli aika aloittaa lomasta nauttiminen.
Meillä oli yksi päivä vielä jäljellä nauttia itse Brysselin keskustasta. Sen jälkeen jatkoimme matkaa Amsterdamiin. Henningillä asuu sukulaisia Amsterdamissa, ja on aina mukava tavata heitä. Olimme kolme päivää Amsterdamissa, joka on kaupunki, jota rakastan. Sen lisäksi, että se on värikäs kaupunki, se on myös erittäin pyörätuoliystävällinen kaupunki. Löysimme jopa pyörätuolille sopivan kanavaristeilyn ja sain mahdollisuuden nähdä kaupungin vähän eri vinkkelistä.
Amsterdamin jälkeen suuntasimme Kööpenhaminaan. Kööpenhaminassa saimme kokea todeksi sen, että halpa ei ole aina hyvä. Meillä oli varattu majoitus hostelli- / leirialueella ja vaikka siellä oli kaikki paikat oikein siistiä ja hyvin hoidettua, se oli silti minusta erittäin epämukava paikka. Sänky oli pieni ja patja oli kova. Lämpötila oli yli kolmekymmentä astetta sinä päivänä, eikä huoneessa ollut ilmastointia. Oli aivan liian kuuma nukkua. Meidän oli tarkoitus olla siellä kaksi yötä, mutta kello viisi aamulla Henning oli jo tabletillaan varaamassa meille eri hotellia seuraavaksi yöksi.
Aamulla lähdimme Kööpenhaminan keskustaan ja näin aivan uusia osia kaupungista, joita en ollut aikaisemmin nähnyt. Päivän lopussa ylitimme Tanskan ja Ruotsin välillä olevan pitkän sillan. Ruotsissa yövyimme Malmössa, missä minun tuurilla hotelli oli vastapäätä yhtä Skandinavian suurinta ostoskeskusta.
Viimeinen pitkä ajomatka oli Malmöstä Tukholmaan. Ennen hotellille menemistä, menimme paikkaan, missä olen aina halunnut käydä; Drottningholmin palatsi. Ruotsin kuningasperheen kesäasunto valtavine puistoineen. Se oli juuri sellaista kuin kuvittelin sen olevan ja kävely puutarhassa lämpimällä aurinkoisella päivänä oli ilo.
Tukholmassa saimme jälleen kokea, että halpa ei todellakaan ole aina hyvä. Lähestyessämme hotellia, näimme oikein siistin ja nätin tiilirakennuksen ja ajattelin, että onpas kiva paikka. Mennessämme vielä lähemmäs hotellia tajusimme, että varsinainen hotelli oli rakennuksen takana ja se oli kaukana kivasta. Vaikka kaikki oli puhdasta, hotelli oli vanha, eikä siitä huolehdittu hyvin ja siellä haisi vähemmän raikkaalle. Luojan kiitos, että siellä piti nukkua vain yksi yö!
Matkan viimeinen päivä vietettiin Tukholman keskustassa. Meillä oli onnea sään kanssa koko matkan ajan. Meillä oli koko ajan noin 30 astetta lämmintä, eikä sadetta. Kahtena viimeisenä päivänä Tukholmassa oli hiukan viileämpi, 22 astetta, ja kävellessämme laivalle satoi hiukan.
Kotona olimme väsyneitä, mutta kuitenkin levänneitä ja tyytyväisiä.
Olemme julkaisseet YouTube-videon matkastamme. Sen nimi on Katin ja Henning European roadtrip 2019. Käykääpäs katsomassa jos kiinnostaa.
Kati
Get Kati’s autobiography; “Living Underwater”
(Kati and Henning van der Hoeven)
I just happened upon your Ted Talk so decided to look up your blog. I see this trip took place about a year before this horrible Covid19 virus. I haven’t traveled much in my lifetime. I’m 58 years old and just retired from teaching first graders for many years. When this pandemic is over, maybe I should just take action like you said in your talk and see this beautiful world. No excuses. Just do it! I hope you and your husband are well. I’m glad to have found you and your story! God bless you and keep you safe!
Hi Kati, thanks for sharing your story. I’ve watched several of the videos on your YouTube channel, and I’m happy that many joys of life surround you. Best, Aaron
Heippa. Katselin sinun matka juttujasi youtubesta. Oletko tietoinen, että kun lähdet avustajan kanssa ulkomaille, niin kunnan/kaupungin pitäisi korvata avustajasta aiheutuvat kulut takautuvasti kun ne hakee. Meille ei pitäisi tulla avustajista mitään ylimääräisiä kuluja. Ainakin minä olen saanut takaisin kaikki avustajan matkakulut kaupungilta, paitsi ruokakorvauksia.