Meidän täytyisi aina yrittää pitää terve tasapaino yllä kaikilla elämän osa-alueilla, myös kun teet hyvää. Ei aina voi olla vain antamassa – täytyy myös osata vastaanottaa.

Nuorena naisena olin hyvin itsenäinen, kuka selviytyi kaikesta yksin. Tyyppi, kuka oli aina valmis antamaan ja tunsi itsensä heikoksi, jos tarvitsi apua. Olin hyvin häpeissäni, jos minun piti pyytää apua. Pystyin kyllä antamaan apua noin vain ilman mitään ongelmia. Annahan olla, kun oli kyse vastaanottamisesta. Tunsin oloni erittäin epämukavaksi, enkä tiennyt miten oikein käyttäytyä.

Tuomittu ikuisesti pyörätuoliin pystymättä liikkumaan lainkaan on kauheaa kelle tahansa. Puhumattakaan henkilölle, kuka haluaa tehdä kaiken yksin. Ennen olin täysin itsenäinen ja nyt tarvitsin apua ihan jatkuvasti. Jopa peseytyessä tai raapimisessa, kun kutittaa.

Se ei ollut tarpeeksi, että en voinut enää antaa apua, vaan koko elämäni tulisi olemaan vain yhtä vastaanottamista. Tai siltä se tuntui tuolloin.

Ensimmäisenä joulunani halvaantuneena päätin ostaa lahjoja kaikille. Ainakin minä voisin tuntea jälleen sen antamisen tunteen. En ostanut ihan mitä tahansa lahjoja, vaan mietin tarkasti, mitä ostaisin kullekin. Sain tuntea tyytyväisyyden tunteen katsoessani jokaisen avaamassa lahjojaan heidän ollessa hyvin tyytyväisiä siihen, mitä he saivat.

Tarinani jakaminen oli toinen tapa, miten voisin antaa jotain takaisin maailmalle. Oma elämäni antoi minulle jotain hyvin arvokasta, mitä voisin antaa maailmalle ja vastineeksi se antoi minulle tarkoituksen elämääni. Suurimman osan ajasta olen keskittynyt auttamaan muita. Siitä huolimatta, se ei ole kaikki, mitä elämäni on. Saan paljon vastineeksi ja pikkuhiljaa olen oppinut myös hyväksymään, koska siitähän elämä itseasiassa koostuu; antamisesta ja vastaanottamisesta. Halutessasi tehdä joku onnelliseksi, et voi vain antaa heille asioita. Ota myös vastaan lahjoja, kun he haluavat jakaa.

Tänä vuonna (2016) auttaminen nousi eri tasolle. Kolme nuorta naista, keillä on positiivinen asenne tuli elämääni. Nämä kolme nuorta naista haluavat työskennellä tulevaisuutensa eteen ja ovat valmiita juuri siihen. Ihan jokainen meistä tarvitsisi apua
aloitellessaan elämää, joten kuinka voisin tehdä mitään muuta, kuin auttaa näitä naisia toteuttamaan unelmansa.

Ensin elämääni tuli parhaan ystäväni siskontyttö. Hän haluaa tulla malliksi ja on valmis tekemään kaiken sen eteen, mitä vain tarvitsee. Felicia kysyy aina mielipiteitäni ja neuvojani, mitkä tietenkin annan mielelläni. On uskomatonta, kuinka paljon hän on kehittynyt vain muutamassa kuukaudessa. On ilo auttaa häntä näin uran alkuvaiheessa, kun hyvin muistan kuinka vaikealle silloin kaikki tuntui. Annan hänelle tietoni, ja minä taas saan mahdollisuuden elää nuoruuteni uudelleen. Todiste auttamisen ja vastaanottamisen taiasta. Jos tarvitsevat tulevaa huippumallia käypäs tsekkaamassa Felicia Kivistö.

Kaksi muuta naista ovat sisaruksia. Soheila ja Zahra ovat afganistanilaisia. He ovat olleet vain puolitoista vuotta Suomessa, ja he puhuvat suomea jo hyvin. Nämä kaksi naista ovat super positiivisia ja progressiivisia. Sen lisäksi, että he haluavat tehdä jotain itsensä hyväksi, he haluavat myös auttaa muita tekemään samoin. Ihan kuin meillä olisi sama näkökanta elämästä ja halu tehdä jotakin parantaakseen toisten elämiä. Kuinka olisin voinut olla ottamatta heitä siipieni suojaan!?

Yksi Soheilan mahdollinen uravalinta on opiskella tulkiksi. Yksi Zahran mahdollinen uravalinta taas on opiskella valokuvaajaksi. Osana Kati Lepistö tiimiä he voivat harjoittaa juuri näitä kykyjä. Soheila kääntää tarinani Farsiksi (joskus hän puhuu sen jopa suomeksi) ja Zahra ottaa kuvia (missä hän on erittäin hyvä). Kaikki siis hyötyvät. Saan jakaa tarinaani laajemmalle kuulijakunnalle. He oppivat ja saavat kokemusta. Näin en inspiroi ainoastaan tarinallani, vaan yleisö näkee myös nämä nuoret tytöt, ketkä ovat olleet suomessa vasta kahdeksantoista kuukautta, täydessä työnteossa.

Ystävä, kuka työskentelee yhdessä turvapaikanhakijoiden keskuksista, pyysi meitä tulemaan puhumaan. Hän ajatteli, että puheemme olisi inspiroiva ihmisille ja että se nostaisi heidän mieltä.

Sitä ei koskaan tiedä millaisen yleisön oikein saa, kun menemme puhumaan Henkan tai minkä tahansa kokoonpanon kanssa. Ei tiedä miten he reagoivat tarinaani ja sanomaani (tarinahan on enimmäkseen surullinen, mutta viesti on aina positiivinen).

Tämä yleisö oli hyvin erilainen kuin kaikki muut yleisöt, mitä minulla oli siihen mennessä ollut. Koskaan ei ihmisryhmä ole reagoinut tarinaani kuin he. Aivan kuin he olisivat eläneet minun kokemuksia ja elämää, kun Henkan sanoja käännettiin heidän kielelle. Joissakin kohdissa he keskeyttivät puheen antamillaan suosionosoituksilla. Yksikään yleisö ei ole ollut niin liikuttunut puheemme jälkeen. He eivät häpeilleet näyttää tunteitaan. Heidän kyyneleitä siitä, mitä tapahtui minulle ja iloa, että minulla on nykyisin kaikki niin hyvin.

Nämä ihmiset todella arvostivat, että kävin heidän luonaan ja he myös näyttivät sen. He halusivat jopa tavata kanssani. He halusivat ottaa kuvia kanssani. He tarjosivat apua. He jopa antoivat minulle lahjoja. 73-vuotias nainen otti sormuksen sormestaan ja antoi sen minulle. Eräs pikkutyttö tuli ja tarjosi minulle sydän korvakorut, mitkä hän oli ostanut itselleen. Toinen tyttö antoi minulle puisen ruusun, minkä hän oli tehnyt. Yksi mies halusi antaa minulle jotain niin kovasti, mutta ei tiennyt mitä. Hän juoksi hänen huoneeseensa ja palasi käsintehdyn huivin kanssa, minkä hän kietoi kaulaani.

Annoin näille ihanille ihmisille inspiraatiota, ehkä toivoa ja he antoivat minulle niin paljon enemmän. He antoivat minulle uskomattoman tunteen, mitä en koskaan unohda.

Meillä on taipumus leimata ihmisiä. Lajitella ihmiset ryhmiin rodun, kansallisuuden, kulttuurin, uskonnon ja poliittisten näkemysten mukaan. Enemmistöön ja vähemmistöön, ihon värin ja äidinkielen mukaan. Sen jälkeen me vain viittaamme kyseisiin ihmisiin ryhminä ja unohdamme, että he ovat ihmisiä aivan kuten me.

Meidän ei pitäisi pelätä eri ajatuksia. Luota minuun erilaiset ajatukset ovat vain hyväksi meille. Ne avaavat mieleemme uusia ja parempia ideoita. Ne avaavat enemmän ovia tulevaisuuteen ja parempaan maailmaan.

Ennen kaikkea ne avaavat sydämemme. Ne osoittavat meille elämän tarkoituksen ja johtavat meidät todelliseen onneen.

Kati