Tuntuu kuin kaikki, mitä oikein on tapahtunut elämässäni, ohjasi minut tielle, mikä johti minut lopulliseen määränpäähäni; Henkkaan.

On miljoona syytä miksi rakastan häntä. Kerran annoin hänelle lahjaksi pienen aarrearkun, minkä sisällä oli sata lappua, mihin olin kirjoittanut jokaiseen yhden syyn miksi rakastan häntä.

Olen hyvin onnekas, että minulla on mies, kuka rakastaa minua ilman rajoituksia ja hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen. En tarkoita vain sitä, että olen halvaantunut, mutta myös sitä, kuinka itsepäinen ja sarkastinen olen. Tämä on niin uskomatonta niin monella tavalla. Hän on ylpeä minusta vaimonaan, yhtä paljon kuin minä hänestä miehenäni.

Muistan erään päivän kuntoutuksessa (muutama kuukausi aivohalvauksen jälkeen). Olin kävelyllä vanhempien kanssa, kun näin parin kävelemässä käsi kädessä ja muistan ajatelleeni, että näinköhän minä koskaan enää pidän ikinä ketään kädestä. Kesti muutaman vuoden ennen kuin opin rakastamaan itseäni uudelleen. Sitten vielä joitakin vuosia ennen kuin pystyin rakastamaan ketään toista. Sitten taas muutama vuosi lisää, mutta nyt minulla on joku, joka pitää kädestäni.

Ennen kuin muutimme yhteen ajatus, että joku tietäisi minusta aivan kaiken, oli aika pelottava. Nyt se on itse asiassa NIIN hyvä tunne. On joku, joka rakastaa silti, vaikka hän tietää kaikki ärsyttävät tapani. Rakastaa, vaikka et ole kauneimmillasi joka ikinen sekunti. Voin luottaa siihen, että hän pysyy rinnallani, kävi mitä tahansa. Olen elänyt miesten kanssa ennenkin, mutta tämä on kyllä erilaista.

Henning rauhoitti minua niin paljon! Olen kuin eri ihminen. Nähdessään, että olen menettämässä itsehillintäni avustajien kanssa, hän tulee ja selvittää tilanteen kuin tilanteen. Se on uskomatonta, kuinka paljon pelkkä miehen läsnäolo rauhoittaa tilanteita/työyhteisöjä, missä on vain naisia.

Hän ajattelee aina ensin minua ihan kaikessa. Jaksan edelleen vaan ihmetellä, miten ihmeessä löysin ja menin naimisiin jonkun niin komean ja suloisen miehen kanssa, kun hän voisi saada ihan kenet haluaa!! Luulenpa, että joku tuolla ylhäällä varmaan ajattelee, että olen vihdoin ansainnut todellista onnellisuutta.

Mitä rakastan eniten suhteessamme, ovat meidän tuntikausia kestävät keskustelutuokiot. Vietämme niin paljon aikaa puhuen, että viikko voi mennä avaamatta televisiota. Kuulostaa melko huvittavalta, kun ajattelee, että en pysty puhumaan. Rakastan myös sitä, kuinka paljon me nauramme päivittäin. Se, että jaamme samanlaisen, yhtä hullun huumorintajun, on erittäin tärkeää.
Ainakin minulle.

Jopa meidän saippuat pitävät toisistaan. Hänen sininen ja minun persikka suihkugeeli ovat toisiaan vasten suihkutelineessä. Jopa nimet ovat niin täydellisiä. Thermal therapy ja fruity explosion!:))) Henkka sanookin, että olen hieman vinksahtanut päästäni (hän sitten osaa olla niin kiltti…) Minun on tunnustettava, olen välillä kuin pieni piru ja kun satun olemaan sellainen, hän laulaa erästä laulua minulle: “näytät taivaalliselta, vaan pistät minut läpi helvetin”

Suhdetta eivät tee yhtäläisyydet, vaan se, pystytkö elämään niiden eroavaisuuksien kanssa. En rakasta Henkkaa vain siksi, kuka hän on, vaan myös siksi, kuka minä olen hänen kanssaan. En voisi kuvitella enää elämää ilman häntä. Silti olen iloinen, että emme tavanneet aiemmin. Me molemmat saimme kokea elämää, oppia virheistä ja kypsyä ihmisenä. Tapasimme toisemme juuri oikealla hetkellä, joten nyt voimme jakaa elämämme ja olla erittäin onnellisia yhdessä haikailematta elämättömän elämän perään.

Kati