Mikään elämässä ei ole ajanhukkaa. Ei edes ne kokemukset, mitkä tuntuvat pahimmilta asioilta ikinä. Nämä kokemukset osoittavat meille, miten huonosti asiat voisivat olla. Ne opettavat meitä arvostamaan niitä hyviä asioita elämässä. Sinun tarvitsee vain kiinnittää vähän enemmän huomiota asioihin.
Ihan sama juttu, kun kysymyksessä ovat ihmissuhteet. En voisi arvostaa enempää aikaani Aruballa, vaikka suhde meni niin huonoksi, että se melkein sai minut palasiksi. Opin siellä niin paljon ihmisistä ja elämästä. Opin siellä, miten ihmisiä ei kohdella. Sitä paitsi, Henning ei olisi koskaan löytänyt minua internetistä, jos profiilissani ei olisi lukenut; “asuu Aruballa”, vaikka asuin jo Suomessa. Kaikki tapah-tuu siis aina hyvästä syystä.
Maailma muuttuu jatkuvasti, myös ihmiset. Kumppaneina käymme läpi nämä muutokset yhdessä ja jaamme ne kokemukset. Siinä samalla voimme rakastua kumppaniimme uudelleen ja uudelleen, kos-ka hänkin muuttuu, minkä m e tahdomme liian usein unohtaa.
Eivät vain talot tarvitse aika ajoin remonttia, mutta myös ihmiset, ihmissuhteet ja rakkaus.
Liian usein unohdettu, tiedossa oleva salaisuus on, miten ylläpitää terve suhde; kuunnellen toisiaan. Sanotaan, että kuulo on luontaista, mutta kuuntelu on opittua (minä todella opin kuuntelemaan aivohalvauksen jälkeen). Mikään ei ole tärkeämpää kuin muiden kuunteleminen ja heitä parhaan kykymme mukaan ymmärtäen tuomitsematta heitä tai itseämme ihan normaaleissa joka päiväisissä ihmissuhteissa, eikä vain avioliitossa. Oppiessamme kuuntelemaan puolustamatta tai loukkaamatta, elämä olisi niin paljon helpompaa.
Yhdessä ikuisesti. Sen tavoitteenhan me asetamme, kun menemme naimisiin. Sitä ei kuitenkaan pitäisi ajatella, vaikka se onkin hieno virstanpylväs, koska sen voi saavuttaa vain, jos elämme päivä kerrallaan siinä hetkessä. Muista, kyse on yhteisestä matkasta, ei määränpäästä.
Älä anna periksi, kun tulee ensimmäinen ongelma. Tästä mentaliteetista minun täytyy kiittää vanhempiani. Tuntuu, että ihmiset näinä päivinä ovat liian innokkaita hyppäämään suhteeseen, mutta sen eteen ei olla sitten valmiita tekemään töitä. Puuttuu halu ja valmius tulla toista vastaan puolitiehen ja taistella yhdessä läpi koettelemusten. Se on niin paljon helpompaa a rvostella ja syyttää toisia sen sijaan, että ottaisi itse vastuun ja taistelisi rakkauden puolesta.
Ihmiset tuntuvat tietävän kaikki oikeutensa hyvin, mutta he unohtavat vastuunsa. En puhu vain ihmissuhteista.
Ei kaikki ole mustavalkoista. Kaikkea ei voi määritellä helposti muutamalla sanalla. Kaikissa suhteissa olkoon se rakkaus, ystävyys, kumppanuus jne. on loppujen lopuksi kysymys kommunikoinnista. Jos ette pysty puhumaan asioista, niin…
Yksi neuvo; varokaa niitä suhteen pieniä ongelmia. Ne suhteen isot ongelmakohdat eivät todennäköisesti tapa suhdetta, vaan ne pienet asiat. Nämä näennäisesti pienet ja merkityksettömät asiat, jotka me lakaisemme maton alle, kasvavat ja kasvavat ja lopulta tuhoavat meidät. Älä anna sen tapahtua, vaan lakaise sydämesi puhtaaksi ja puhu niistä tuntuivatpa ne kuinka tyhmiltä ja merkityksettömiltä tahansa.
Olisi sääli menettää hieno suhde jonkin pienen asian takia.
Kati
Löysin blogisi tässä vaiheessa kun postauksesi 59. kirjoitus oli ilmestynyt. Luettuani sen, haluaisin heti kiittää sinua olemassaolostasi ja blogisi olemassaolosta, ja että jaat näitä asioita kaikkien luettavaksi.
Olen etsinyt aktiivisesti täältä internetin syövereistä ja blogimaailmasta turhautumiseen asti syvällisempää ajattelua. Ja ainakin kirjoituksista päätellen ilmeisen selvästi on niin, että vain yksi tuhannesta pysähtyy pohtimaan asioita – ja elämää – yhtään sen syvällisemmin.
Kiitos Kati! Olet yksi tuhannesta. Aion varmasti lukea blogiasi.
Puhuminen kultaa. Vaikeneminen hopeaa.
Kiitos Kati viisaasta tekstistä ja sen herättämistä ajatuksista. Kolahti todella henkilökohtaisesti näin avioeron keskellä.
Kiitos Kati, kirjoitus liippaa niin läheltä. Todellakin tuo puhuminen on niin tärkeää.