Ajatuksia ja tunteita ilmaisten II

22.05.2014

Kyky kommunikoida taas tuntui niin uskomattomalta.

Tavaaminen on hidasta ja se vaatii kärsivällisyyttä molemmilta osapuolilta. Nopeuttaakseni sitä kohteliaat päätteet tahtovat usein jäädä pois. Siinä mennään asian ytimeen mitään kiertelemättä.

Monta kertaa olen ajatellut lukion äidinkielen opettajaa, koska hän olisi varmasti ylpeä, miten hyvin osaan referoida. Monta kertaa äiti sekä avustajat ovat sanoneet, että saisin sanoa pari sanaa enemmän, että olisi vähän helpompi ymmärtää. Tiedän, että kuulostan joskus erittäin töykeältä ja yksi syy siihen on, koska tavaamisessa ei ole erilaisia puheen sävyjä.

Välillä tunteitani pystyy lukemaan naamastani olenko vihainen, iloinen tai surullinen, mutta ei aina. Monta kertaa ihmiset ymmärtävät minut täysin väärin. He ymmärtävät tavaamiseni heidän oman mielentilansa mukaan. Aivan sama asia kuin kirjeiden, sähköpostien sekä tekstiviestien kanssa. Ne voidaan ymmärtää niin monin eri tavoin, riippuen siitä millaista sävyä käytät.

Vakavien tai pitkiä keskusteluja vaativien asioiden ollessa kyseessä, minun on paras lähettää sähköposteja. Niin voin selittää itseni paremmin, eikä sitten tule väärinkäsityksiä kuten niin monta kertaa tavattaessa.  Toisekseen se säästää minulta paljon aikaa, koska tavaaminen ja asioiden toistaminen ei todellakaan käy ihan hetkessä. Tavaajan ollessa yhtään tottumaton, hän keskittyy enemmän tavaamiseen kuin itse viestiin.

Kuten aikaisemmin sanoin tavaaminen vaatii kärsivällisyyttä. Toisen tavatessa muulla kuin omalla äidinkielellään, on se taas aivan toinen juttu omine ongelmineen. Kuvittele, minulla on yksi taulu, missä on latinalaiset aakkoset, että voin tavata Englantia ulkomaalaisten ystävieni kanssa ja suomalaisille ​​ystävilleni on aakkostaulu, missä on suomen kielen aakkoset! Suurimmaksi osaksi kirjaimet ovat samoilla paikoilla, mutta eivät kuitenkaan kaikki. Suomalaisessa taulussa on kolme kirjainta enemmän. Kuvitteleppa tavaavasi samanaikaisesti sekä englanninkielellä että suomeksi vaihtaen mielikuvitustaulua päässäsi jatkuvasti! Siinä meinaa välillä sekaantua, vaikka olisi kuin pro. Monta kertaa aloitan tavaamaan Henning kanssa Suomen kirjaimet mielessäni ja äidin kanssa Englanniksi. Kaikista hämmentävin tapaus on tavata Suomeksi, mutta Englantilaisilla kirjaimilla. Sekavin tapaus on, kun on Englanninkielinen tavaaja, kuka lausuu kirjaimet suomalaiseen tapaan!

Ei ole ihan uutta, että menetän joskus hermot. Nyt kun olen vanhempi, en enää hermostu niin usein. Ainakin haluaisin ajatella niin. Menettäessäni kärsivällisyyteni se sitten tapahtuukin ihan perin juurin. Se ei ole henkilökohtaista, vaikka se varmasti saattaa tuntua siltä, mutta joskus en vaan enää kestä solmutilannetta, mikä ei ota selvitäkseen, vaikka yritän kuinka kauan selittää. Se näkyy myös fyysisesti. Lihakset alkavat täristä ja vapista, jalat oikenee suoraksi(Jumalalle kiitos  turvavyöstä tai päätyisin lattialle), hampaat  narskuvat… enkä voi tehdä asialle mitään. Minulla ei ole minkäänlaista määräysvaltaa silloin kehooni silloin ja kun se tapahtuu, se tulee voimalla(et voi kuvitella kuinka suurella voimalla). Olen hetken kuin joku ylitsetulviva rikkinäinen pato. Siinä näkee, mikä valta mielellä on lihaksiin. Toinen vaihtoehto on se, että turhaudun tilanteesta niin täydellisesti, kun minua ei ymmärretä, että annan vain periksi ja itken. Sitä ei kuitenkaan tapahdu kovin usein.

Hyvä asia tässä kaikessa on se, että ne ovat vain ohimeneviä purkauksia, mitkä kestävät ehkä kolme minuuttia, mutta ei enempää. En todellakaan anna sen tilanteen jäädä päälle. Kohta on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja elämä jatkuu normaalisti. En anna sen pilata koko päivääni. Kaikkien pitäisi opetella sellainen tapa. Vain antaa anteeksi ja unohtaa, eikä antaa esimerkiksi jonkin typerän riidan pilata pitkäaikaista läheistä suhdetta.

Mitä lähempänä olet menettää elämäsi, sitä enemmän tunnet eläväsi. Ymmärrät nauttia elämästä huomattavasti enemmän jälkeenpäin.

On olemassa sanonta (miehet ymmärtävät sen varmasti paremmin kuin naiset). Me voimme vain kuvitella. “Kun hyttynen laskeutuu kiveksillesi, tajuat että on muitakin ratkaisuja ongelmiin kuin väkivalta”. Yksi tärkein tapa ratkaista ongelmia ja elää parempaa elämää on, kommunikoimalla toisten kanssa.

Juuri tänään on täydellinen päivä kertoa jollekulle, mitä tunnet. Henkilökohtaisesti, soita tai tekstaa, laita sähköpostia, käytä Facebookia, ja jos mikään näistä mahdollisuuksista ei ole mahdollista, niin kirjoita kirje. Ei koskaan tiedä, jos tämä onkin viimeinen mahdollisuus kertoa heille, mitä haluaisit sanoa.

Onnekkaana voit puhua heille henkilökohtaisesti. Älä unohda katsoa heitä silmiin ja sanoa, mitä haluat sanoa, ja katso heitä silmiin ja kuuntele, mitä heillä on sanottavaa.

Olemme siunattuja, kun olemme elossa tänään, niin yrittäkäähän muistaa se ja nauttia elämästä!

Kati

Kommentit (4)

  1. gemma grimes 23.05.2014 09:23

    Thanks

  2. Paul Wood 23.05.2014 10:48

    I sense the Power and Strength that is Kati. I love this part of your blog– ”It is only when a mosquito lands on your testicles that you realize that there is always a way to solve problems without using violence”. You have such a beautiful sense of humor Kati.

  3. leena jokiniemi 23.05.2014 17:04

    Muistanko oikein, käytettiinkö me sun kanssa “ilmassa” sun aakkostaulua jossain vaiheessa vai onks mulle vain jäänyt taulu näkökenttään

  4. Kati Sarvela 24.05.2014 08:15

    Sisäisessä teatterissa ajatellaan, että miten tavaamme toista ihmistä riippuu siitä, mitä osaa (minätilaa) olemme esittämässä. Minuutemme on kuin vaatekaappi. Kun tulemme tietoiseksi itsestämme, valitsemme itse rooliasumme :). Ja uskallamme riisua hetkittäin itsemme kokonaan.
    Toista kertaa syövän saaneena ymmärrän hyvin tuon: Mitä lähempänä olet menettää elämäsi, sitä enemmän tunnet eläväsi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Galleria:

Katso kaikki

  •  

    tiny 30 IMG_7013 image20 IMG_0003