Tämä blogi on kaikille niille, keillä on halvaantunut tai sairas kumppani ja miettivät, kuinka Henning oikein jaksaa kaiken tämän ja kuinka hän kokee avioliittomme.

Tapasin Katin netissä. Meillä klikkasi heti älyllisellä tasolla. Tavallaan olemme toistemme vastakohtia, mutta meillä on jotain samoja ominaisuuksia.

Meillä on hyvin samanlainen huumorintaju, eikä kumpikaan meistä voi sietää järjetöntä draamaa. En pidä lainkaan ihmisistä, ketkä puhuvat vain ongelmistaan ja ovat täynnä itsesääliä. Kati oli täydellinen vastakohta. Hänellä todellakin olisi ollut aihetta valittaa, mutta hän vain puhui tulevaisuuden suunnitelmistaan positiivisella asenteella, mitä jotkut voisi ajatella jopa naiviksi. Kati oli ja on kuin tuulahdus raikasta ilmaa.

Aloittaessaan suhteen henkilön kanssa, kuka on jollain tapaa rajoitteinen, sitä varautuu ilmeiseen. Joitakin asioita on kuitenkin mahdotonta edes kuvitella, mitä kohtaa. Suhteen alkaessa ihan ensimmäisenä muuttuu koko katsantokanta pienimmästä asiasta koko elämään yleensä.

Ollessaan naimisissa naisen kanssa, kuka ei voi liikkua, sitä menettää lähes kaiken vapauden. Vastineeksi kuitenkin elämä saa käsittämättömän tarkoituksen tunteen. Sitä voi erittäin hyvin verrata lastensaantiin; pidämme lastensaantia siunauksena. Naimisissa oleminen Katin kanssa on kuin siunaus, mitä ei ensinäkemältä näe tai ymmärrä.

Olen yksinäinen susi ja vapaa sielu. Introvertti, kuka tykkäsi olla yksin ilman minkäänlaisia sitoumuksia, jotta pystyin menemään sinne, minne halusin silloin, kun halusin. Elämä Katin kanssa on sen täydellinen vastakohta. Kotona on päivisin ihan aina joku ”vieras” eli Katin avustaja. Toisin sanoen ei minkäänlaista yksityisyyttä. Illalla, kun olemme kahden, saan sitä paljon arvostamaani kahdenkeskistä aikaa. Sekin kyllä tulee ehdoilla; en voi vaan ottaa ja lähteä mihinkään yksin tai tehdä ihan mitä tahansa.

Voin vilpittömästi sanoa, että en tiedä olisiko minun nuorempi versio pystynyt käsittelemään tämän kaiken. En tiedä olisiko 30-vuotias Henning pystynyt voittamaan olosuhteet ja kestänyt niiden asioiden täydellisen menetyksen, mitä hän arvosti tuolloin paljon. Asiat tapahtuvat aina elämässä jostain syystä ja oikeaan aikaan. Minun on tarkoitus olla Katin kanssa ja yritämme tehdä joka hetkestä aina parhaan parhaan kykymme mukaan.

Ennen jätin kaiken viime hetkeen. Tekemisten ja päätösten teon lykkäsin aina vain myöhemmäksi. Oli jopa aikoja, kun annoin asioiden hoitua vaan keskenään huolehtimatta sen enempää. Nykyään asiat ovat toisin. Kaikki tulee suunnitella. Jokainen mahdollinen ongelma, mikä sattuu ilmaantumaan, hoidetaan mahdollisimman nopeasti. Aiemmin vapaus tarkoitti sitä, että en välittänyt siitä, mitä tapahtuisi, enkä ottanut vastuuta asioista. Nyt ymmärrän sekä arvostan vapautta aivan eri lailla. Huolehtimalla ihan kaikesta mahdollisesta etukäteen, minun ei koskaan tarvitse huolehtia siitä, mitä tapahtuu, koska olemme aina valmiita kaikkeen.

Avioliittomme ei ole tasapainossa samalla tavoin, kuin avioliitto kahden täysin terveen välillä. Minä hoidan avioliiton kaikki fyysiset asiat. Ihmiset eivät ymmärrä, että ”työskentelen” kotona siis 365 päivää vuodessa 12 tuntia päivässä. Se on työ, joka on verrattavissa turvallisuushenkilöiden työhön. Suurimman osan ajasta tekemistä ei ole paljon, mutta sinun täytyy olla joka hetki valppaana ja valmis toimimaan ja hoitamaan hätä milloin tahansa. Voit istua laiskasti sohvalla ja seuraavana hetkenä pitääkin hoitaa jokin stressaava tilanne. Stressaava henkilölle, kuka ei tiedä, miten toimia.

Olosuhteet saavat joskus voiton hetkellisesti. Sitä tuntee olonsa niin uupuneeksi ja tyhjäksi, että luulee jo burnoutin tulleen. Henkilö, kuka ei ole samanlaisessa tilanteessa ei voi ymmärtää kyseistä tilannetta. Kuvitelkaapa, tavallinen vartija työskentelee kahdeksan tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa ja on välillä lomalla. Olen vain ihminen, joskus väsyn ja tarvitsen tauon. Minun täytyy olla poissa vain muutaman päivän lataamassa akkuja.

Yksi suomen suurimmista lehdistä kirjoitti Katista ja minusta jutun ennen häitämme. He haastattelivat myös molempien äitejä. Katin äiti sanoi minua enkeliksi. No, se on kauimpana totuudesta. Ei ole harvinaista kuulla ihmisten sanovan meidät nähdessään, että tuo se on aitoa rakkautta. En ole enkeli, vaikka rakastan Katia. Pelkkä rakkaus ei aina riitä, mitä elämässä tapahtuu.

Minulla on aina ollut hyvin vahva oikeudenmukaisuudentunne. Teen sen, mikä on oikein ja mihin on oikeudenmukaiset perusteet. Uskon hyväntekemiseen. Tee hyvää siksi, että se on oikein, eikä siksi, että odotat palkintoja tai pelkäät rangaistusta.

Elämän jakaminen Katin kanssa antoi minulle mahdollisuuden toteuttaa minun oikeudenmukaisuuden tunnetta aivan toisella tavalla. Kati antoi minulle mahdollisuuden auttaa ihmisiä. Ei vain yksin minun läheisyydessä olevia, vaan kaikkialla maailmassa. Jaamme tarinamme ja elämämme voi olla inspiraatio muille. Joskus vain kuva riittää, hämmästyttävää. Vain olemalla olemassa ja elämällä elämäänsä, Kati inspiroi monia ryhtymään elämään elämäänsä. Saan mahdollisuuden olla siinä mukana ja se on sekä kunnia että unelma.

Henning