Locked-in – matkustaja

(Katin pyörätuolimatkailun kertomuksia)

Pitkät Lennot

(Klikkaa tästä kuunnellaksesi blogi)

Istua koko päivä-  ei ole yhtä helppoa kuin voisi ajatella. Erityisesti henkilö, joka voi istua vain samassa asennossa. Kyvyttömyyteni liikkua tekee minusta sellaisen henkilön. Istun sitten pyörätuolissa, sängyssä, tavallisessa tuolissa tai lentokoneessa pysyn aina siinä yhdessä ja samassa asennossa.

Tällainen istuminen vaikuttaa kehoon, pääasiassa olkapäihin, selkääni ja tietenkin takapuoleen. Usko tai älä, se on myös hyvin väsyttävää. Ollessani kotona menen välillä kesken päivän lepuuttamaan kroppaani. Minulla on kolme fysioterapiaa viikossa; venyttely, seisominen ja uinti.

Venyttelyterapia pitää liikeradat kunnossa ja estää lihasten lyhenemisen. Seisontaterapia pitää luut, sekä verenkierron hyvässä kunnossa. Uimaterapia taas pitää kropan kunnossa. Se kun on ainoa paikka, missä voin polttaa kaloreita.

Pitkät lennot ovat tavallaan välttämätön paha minulle. Haluan matkustaa ja nähdä maailmaa. Sen takia minun on kestettävä tuntikaupalla istumisen kärsimys. Pitkät lennot ovat riittävän vaikeita terveille, ketkä pystyvät välillä viruttelemaan ja jaloittelemaan. Puhumattakaan henkilölle, joka ei voi tehdä kumpaakaan.

Kestän neljän tai viiden tunnin lennot, mutta sitä pidemmät ovat kyllä yhtä kidutusta. Otan aina lennolle mukaan ilmatäytteisen tyynyni pyörätuolista alleni istuimeen, mutta silti vaan sattuu. Monta kertaa minun on pyydettävä aviomiestäni tai avustajaani taivuttamaan minua eteenpäin ja hieromaan takamustani.

Pysähdykset ovat inhottavia, mutta myös helpottavia. Inhottavia, koska täytyy käydä läpi koko ruljanssi koneeseen menosta ja ulos pääsystä. Helpotus takapuolelleni ja selälleni, koska minua siirrellään ja istumapinnat muuttuvat. Kestän mielellään sen inhotuksen, että takamus saa helpotusta.

Pitkät pysähdykset ovat myös toisenlainen inhokki pyörätuolin käyttäjille. Pyörätuoli, jota he käyttävät lentoasemilla, on vanha perusmalli, jota kuka tahansa voi käyttää. Useimmilla pyörätuolikäyttäjillä on erityinen tuoli nimenomaan kyseiselle henkilölle muunneltu, riippuen liikuntaesteisyyden laajuudesta tai vaatimuksista (kehon koko tai muoto myös vaikuttaa, sekä kipukohdat kropassa.) Tavallinen pyörätuoli on epämiellyttävä, jos siinä täytyy istua monta tuntia.

Pisin matkani oli Balille. Sinne kesti kolmekymmentäkaksi tuntia kotoa hotelliin. Kaksikymmentäkolme tuntia pitkä lento. Seitsemäntoista tuntia lennossa ja kuusi tuntia jaettuna kolmeen pysähdykseen. Se oli pitkä matka, mutta pidin siitä. Se oli; Helsinki-Kööpenhamina-Wien-Bangkok-Bali. Vain lento Wienin ja Balin välillä oli pitkä (kymmenen tuntia.) Muut lennot olivat melko lyhyitä.

Minun ihanteellinen lentoni olisi kolmen tai neljän tunnin lento. Täydellinen pysähdykseni olisi kaksi tuntia, joten ei tarvitse kiirehtiä seuraavalle portille tai odottaa liian kauan. Tällaiset matkat ovat useimmiten rasittavia, koska ihmiset keskittyvät pääosin sinne perille pääsyyn. Olisi vähemmän uuvuttavaa, jos keskittyisimme nauttimaan siitä hetkestä. Kuten sanotaan; ”elämä on matka, ei päämäärä!”

Kati

( Kati ja Henning van der Hoeven )