Locked-in – matkustaja

(Katin pyörätuolimatkailun kertomuksia)

Minne, minne?

(Klikkaa tästä ääniversiota varten)

Ensimmäinen matkani ulkomaille pyörätuolissa tapahtui kaksi vuotta aivohalvauksen jälkeen. Kuntoutussairaalan lääkärit ja terapeutit suosittelivat, että menisimme lomamatkalle ulkomaille. He ajattelivat, että se olisi hyvä idea, koska se saisi mieleni pois tapahtuneesta ja auttaisi masennuksen kanssa.

He ehdottivat lyhyttä risteilyä Tukholmaan, missä on mukavaa ja rentouttavaa paikan niin laivalla kuin Tukholmassa. Kuulosti tarpeeksi helpolta, sekä erinomaiselta tavalta oppia matkustamisesta pyörätuolilla.

Se oli hyvä ajatus ja kaikki, mitä he sanoivat, oli järkevää. Se ei kuitenkaan kuulostanut todella nautinnolliselta, ja mitä tarvitsin, ei tulisi olemaan helppoa. Tarvitsin nautintoa ja lämpöä.

Yksi pysyvä asia, minkä aivohalvaus aiheutti, oli ainainen kylmyys. Menettäessäni liikuntakykyni olen aina kylmissäni. Tarvitsin tuntea jälleen auringon lämmön ja valon kasvoillani lämmittäen kehoani.

Siispä varasin matkan Floridaan.

Minulla oli tammikuussa vuonna 1995 massiivinen aivohalvaus. Tämän seurauksena ”sain” Locked-in oireyhtymän.

L I S on lyhenne sairaudesta, jossa potilas on tietoinen ympärillä olevasta maailmasta, mutta ei voi liikkua eikä kommunikoida puhumalla, koska lähes kaikki vapaaehtoiset lihakset ovat halvaantuneet.

Laymanin mukaan olen neliraajahalvaantunut, kuka ei voi kommunikoida suullisesti. Puhun silmin.”

En voi tehdä mitään ilman apua; minut täytyy syöttää, pestä ja työntää paikasta paikkaan. Ainoastaan ollessani tietokoneella voin olla vapaa ja tehdä kaiken itsenäisesti. Mukaan lukien matkojen suunnittelun.

Sen jälkeen, kun tein ensimmäisen matkani Floridaan vuonna 1997, olen matkustanut maailmaa autoilla, busseilla, junilla, laivoilla ja lentokoneilla. Euroopan, Amerikan ja Aasian matkojeni seurauksena olen saanut paljon kokemusta siitä, mitä yleisesti ajatellaan olevan esteetöntä.

Terveet ihmiset näkevät liikuntarajoitteiset henkilöt vain yksiulotteisena ilmiönä ja näin asia ei ole. Vammaisia ​​on hyvin erilaisia, ja se, mikä on yhdelle esteetöntä, ei sitä välttämättä olekaan enää toiselle.

Matkailu rikastuttaa mielen, sielun ja hengen. Erilaisten kulttuurien kokeminen auttoi minua voittamaan masennuken ja paransi elämääni.

Näiden matkablogien sarjan avulla haluan jakaa seikkailuni (niin ne mukavat kuin vähemmän mukavat kokemukset) ja korostaa esteettömyyttä ihan kaikille. Annan joitakin vinkkejä siitä, miten matkustaa maailmaan, vaikka olisit täysin halvaantunut kuten minä.

Elämä on siunaus, ja se olisi elettävä sellaisena. Unia on kahdenlaisia; niitä, jotka muodostuvat alitajunnassa, kun nukumme, ja niitä, joita sydämemme luovat, kun olemme hereillä. Meillä on velvollisuus tehdä kaikkemme, jotta nämä unelmat toteutuisivat. Riippumatta olosuhteista ja tilanteesta.

Kati

(Kati ja Henning van der Hoeven)