Minulla oli kerran aivan hirvittävä makean himo, joten lähdimme äidin kanssa kauppaan. Äiti asetti minut kaupassa karkkihyllyn eteen niin, että näin kaiken. En osannut päättää, mitä halusin, joten seurasi pitkä vuoropuhelu äidin ja minun välillä.
Kuvittele, miltä tällainen keskustelu oikein näyttäisi ja kuinka kauan se kestää, kun tavaan yhden kirjaimen kerralla. Toinen muodostaa kirjaimista sanan. Taas yhden sanan ja niin edelleen, kunnes niistä tulee kokonainen lause. Voit kuvitella, että kärsivällisyyttä vaaditaan molemmilta, koska siinä vierähtää hetki jos toinenkin. Yhtäkkiä huomasimme, että noin kymmenen pikkupoikaa oli kerääntynyt meidän ympärille yrittäen selvittää, mitä ihmettä oli tekeillä.” Miten tuo nainen ymmärtää tuota tyttöä, kun hän vaan pyörittelee silmiään!? ”. Tilanne oli enemmän kuin hauska. Niin hauska, että koko karkit unohtuivat ja lähdimme kaupasta naurua pidätellen.
On todella uskomatonta, kuinka hyvin tulee toimeen vain pelkillä eleillä ja ilmeillä. Ajan saatossa ihmiset ovat unohtaneet, miten ilmaista itseään ilman sanoja. Ei niin kauan sitten baletti oli yksi tärkeimmistä viihteen muodoista ja baletti on puhdasta itsensä ilmaisua, kertoen tarinan vain liikkein- ilmaisten tunteita. Saaden ihmiset jopa itkemään vain liikkeiden avulla. Aivan kuten balettitanssija saattaa tuoda kyyneleet silmiin, miimikko saattaa saada ulvomaan naurusta ilman sanoja. Vain ilmaisemalla itseään liikkein ja ilmein.
Kehon kielen signaaleja tapahtuu sekä tietoisella ja tiedostamattomalla tasolla. Vaikka kehon kieli on sanatonta, se voi paljastaa paljon tunteita ja asioiden todellisen merkityksen muille, sekä sen, miten muut paljastavat tunteitaan sinua kohtaan.
Kehon kieli on merkittävä osa kommunikaatiota ja ihmissuhteita.
Ei olisi ollenkaan hullumpi idea, jos kouluissa olisi yhtenä päivänä teemana elekieli. Koko päivä ilman sanoja. Ei kommunikointia edes kirjoittaen. Ollessasi edes muutaman tunnin vuorovaikutuksessa muiden kanssa, siinä oppii erittäin paljon muista ihmisistä, sekä itsestään.
Halvauksen myötä aloin ilmaisemaan itseäni erittäin paljon enemmän kuin terveenä(vaikka takana olikin kymmenen vuotta balettia). Pystyn kontrolloimaan vain vähän tunteitani, joten kroppani reagoi tunteisiin entistä voimakkaammin. Se taas osoittaa, kuinka voimallisia nämä tunteet ovat ja kuinka laajasti ne vaikuttavat.
Aivohalvaus sai jotenkin minun makunystyrät sekaisin. Ruoka voi esimerkiksi olla taivaallista ja minä ilmehdin, kuin en olisi koskaan maistanut jotain niin kamalaa. Toisinaan taas reagoin aivan oikeilla ilmeillä. Minun ilmeisiin ei siis todellakaan voi luottaa.
Voitte varmasti kuvitella, kuinka tärkeitä ilmeet ovat minun tilanteessa (vaikka vain murto-osa ilmeistä enää toimii, koska nekin lihakset ovat halvaantuneet, mutta onneksi ne ovat kehittyneet paljon sitten alkuaikojen). Ilmeet säästävät monelta pään vaivalta, sekä erittäin paljon aikaa, kun voi selvittää asian tavaamatta.
Kati
Kommentit (0)