El rechazo, una de las partes duras de la vida. Si hay una experiencia que todos nosotros, los humanos se han enfrentado en nuestra vida que duele mucho es el rechazo. Es un amargo dolor que te hace sentir como si valieras nada. Para algunos de nosotros que somos muy afortunados el sentimiento de rechazo es lo más cercano que de la sensación de ser discriminado, que me imagino que se sentirá mucho peor.
Sin embargo, tan malo como que se puede sentir, incluso el rechazo desempeña un papel importante en nuestra vida porque construye el carácter. Es un gran maestro que no nos dice quién o qué debemos ser, y nos permite decidir por nosotros mismos qué o quién queremos ser. El rechazo se interpondrá entre tú y tus sueños. Pero nunca te da pelea. Todo lo que necesitas hacer es mirar a los ojos y seguir adelante.
No fue fácil cuando trabajaba como modelo en Milán y más después en Los Ángeles. Audiciones siempre estaban llenos de hermosas chicas. No era fácil en lo absoluto. Me rechazaban a promedio nueve veces al día. Y eso es la vida normal de un modelo, el ser rechazado. Esto lo hace o lo deshace a uno. En mi caso cada rechazo únicamente me hizo más fuerte. Me hizo darme cuenta de que el único rechazo que debo temer es la mía.
El único rechazo debe temer es nuestro propio rechazo a quienes somos!! Nadie te puede negar tu felicidad, nadie excepto tú mismo.
Hay docenas de citas y refranes que se refieren a ser rechazado. Elija uno que se relaciona bien con usted o con la situación, ponga su mejor cara e intente de nuevo con mucha convicción. Sea siempre positivo y asegúrese a sí mismo de que esta vez lo conseguirá.
Alguna vez has pensado ¿cómo se siente al estar en el otro extremo de las cosas? El ser el que está rechazando llevo veinte años entrevistando posibles asistentes y déjame decirle que se siente tan horrible para decirle a alguien que gracias pero no gracias, como para escucharlo. Sobre todo cuando me gusta esa la persona y ella sería tan buena para el trabajo pero simplemente hay otro mejor. Así que nunca creas que el rechazo significa que no eres lo suficientemente bueno. Puede ser solamente una cuestión de circunstancias. Mostrar determinación y perseverancia, y encontrarás tu camino.
De hecho, me di cuenta de que muchas veces un rechazo me dirigió a algo mejor. No lo entendí al momento, pero ahora mirando hacia atrás me doy cuenta de que cada rechazo era una bendición disfrazada.
Hoy en día todavía sigo siendo rechazado todo el tiempo. Tal vez no sea 9 veces al día, pero todavía es 9 de las 10 veces soy rechazado (a excepción de cuando voy a comprar algo. Cuando usted está repartiendo dinero nunca es rechazado).
Debido a mi estado, por estar paralizado, por el no ser capaz de hablar, por todo eso me enfrento a muchos prejuicios.
La gente piensa; que puede una paralítica contribuir a la sociedad. No se sorprenda, un montón de gente piensa así, pero no me importa. No es que lo hacen a propósito o es que sean mala gente. Ellos simplemente no saben cómo hacer frente a alguien como yo o cualquier persona que es un poco diferente y entiendo que es aterrador y que le hace sentir incómodo.
Pero les diré que una paralítica puede hacer. Puedo inspirar como ningún otro con solamente levantarme de la cama y volver a intentarlo. Con tener una actitud positiva a pesar del mal mano que la vida dio. Podría estar completamente derrumbado, pero, ¡NO! Es solo un obstáculo más a para superar, no hay ningún problema.
Kati
Hienosti tiivistetty. Itse ajattelen hylkäämisen seuraavasti, jonkun tuntemattoman ajatuksin: «On mukava olla yksin, mutta ikävä jäädä yksin.» Hylkääminen ei ole vapaaehtoista, mutta aina voi valita sen, kuinka hylkäämiseen suhtautuu.
Parempi hylätty kuin hyljeksitty. Kiitos Blogista!
KIITOS
Kaunis teksti olen itsekin vuosia ajatellut samoin ja ennen kaikkea hylätyksi tulemista. Olin kovin onneton ja surullinen en voinut itkeä en näyttää tunteitani miltä minusta tuntuu yhtenä päivänä päätin muuttaa tänne mikkeliin tosin menetin siinä omakotitalon yhden lapsistani ja toisen. Minä yksinkertaisesti romahdin ja takerruin pulloon, vaikka tiesin ettei siitä ole kuin heken lohtu ei anna vastauksiasinne vaan vajosin. Mitä millään materiaalilla on väliä jos on surullinen ja kokee hylätyksi tulemista olipa se sitten uuden työpaikanhakua kasvua, mutta siellä missä ihminen kokee onnea ja kaikkea kaunista siihen haluan päästä ja siihen menen tosin kivun kautta mutta kuitenkin minulla on vielä itsetuntoa ja voimaa sydämessäni.Kiitos Kati
Yhdyn aikaisempien kommentoijien sanoihin.
Iän karttuessa yli 55+ huomaa työnhakutilanteissa olevansa heikoilla, koulutuksesta ja erilaisista työkokemuksista huolimatta.
Oma asenne ja voimavarat vahvuudeksi.
Mikäli en ole tullut valituksi hakemaani työhön olen ottanut haastattelutilanteen omaksi kehityskeskusteluksi ja oppimiskokemukseksi tulevaisuuden varalle.
Hoitoalan moninaisuus on avartanut ja aukaissut silmät ja korvat olemaan herkkä erilaisuudelle. Anna aikaa, kohtele asiallisesti, kuuntele ja puhu niin kuin aikuiset keskustelevat.
Vamma ei aina näy päällepäin.
Yhdyn edelliseen kommentiin ihmisten erilaisuudesta minulla on cp vammainen tyyö joka todella on kärsinyt ollut koulu kiusattu, eikä hänellä ole ystäviä ainoastaan tietokone. Minä loukkaannuin tyttäreni puolesta kun kuulin hänen isältään ja tädiltäni, ettei mia pääse mihinkään töihin vaikka kuinka opiskelee. minusta on hyvä, että hän yrittää vammastaan huolimatta ymmärtää hyvin ja on älykäs herkkä tyttö Mia opiskelee 4 :ttä vuotta ensin graavista ja tällä hetkellä lukion ja datamonin tutkintoa minusta se osittaa sitkeyttä ja rohkeutta niin kuin sinulla kati on, että heikkouden voi kääntää positiivusuudeksi. Sen opin kun käytin miaa eri terapeuteilla Lastenlinnassa,olihan se raskasta kun voinut thsä mitään kuin olla tukena mutta se antoi paljon minulle ja siitä sain voimaa ammentaa itselleni kun asettuu ihmisten erilauuden asemaan ja heidän elämä on rikasta ja aitoa. uskon myös siihen että rakas tyttö selviää myös siihenkin, että myös etelä-suomessa on jonkinlaista toimintaa nuorille niin kuin täällä Mikkelissä . Kiitos kati, että sait minut ajattelemaan kaikki me ollaan samanarvoisia kukaan ei ole täydellinen vaan miten meitä kaikkia kohdellaan kaikkea hyvää sinulle!
Loistava oivallus. Olen aina siis ajatellut ihan väärin, kun minut on jotenkin hylätty… Kiitos sanoistasi. Se oli hyvin viisaasti ajateltu ja sai minut ajattelemaan ihan toisin… <3
[…] lkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä. […]