Tämä blogi on kaikille niille, keillä on halvaantunut tai sairas kumppani ja miettivät, kuinka Henning oikein jaksaa kaiken tämän ja kuinka hän kokee avioliittomme.

Ensimmäinen ajatus tavatessani Katin äiti; mikä vahva ja kova nainen. Vasta myöhemmin samana päivänä meillä oli ensimmäinen kahdenkeskinen keskustelu, jolloin näin hänen oikean persoonan. Silloinkin ajattelin kuitenkin edelleen häntä kovana naisena.

Ajan kuluessa opin tuntemaan paremmin heidän perhe-elämää ja perheen, sekä olosuhteiden sisäistä dynamiikkaa. Aloin pikkuhiljaa ymmärtämään hänen kovuuden. Nähdessäni, mitä tilanteita hän joutui kohtaamaan päivittäin ilman minkäänlaisia varoitusta tulevasta, aloin ymmärtämään hänen käytöstä.

Huolehtiessa henkilöstä, kuka on sinusta täysin riippuvainen ihan kaikessa, kaikki muuttuu. Kati on ensisijalla. Katilla, kun oli kaikki kunnossa, vasta sen jälkeen oli aikaa huolehtia muista ja itsestä. Se saattaa näyttää siltä kuin sulkisi silmät muulta maailmalta. Toisista ihmisistä vaikutat julmalta ja kovalta. Se ei ole kuitenkaan totuus. Kysymys on vain siitä, missä järjestyksessä asioista huolehditaan ja Kati nyt sattui olemaan tärkein.

Eräänä päivänä elettyäni muutaman vuoden Katin kanssa tajusin, että minusta oli tullut kylmempi ja kovempi kuin Marjatta. Joskus en ollut edes inhimillinen. Olin kuin jotenkin irrallinen tai ulkopuolinen. Olin tunteeton useissa tilanteissa.

Onneksi ne samat tilanteet avasivat silmäni todellisuudelle ja auttoivat minut jälleen ihmismäiseksi.

Olemme asuneet Katin kanssa nyt yli viisi vuotta yhdessä, ja voin rehellisesti sanoa, että olen ainoa, kuka kohtelee Katia kuin normaalia ihmistä. Jokainen kohtelee Katia omalla tavallaan. En syytä heitä. He tunsivat entisen Katin. Nyt tilanne on muuttunut ja niin myös heidän käytös.

On upeaa nähdä, miten ihmiset sopeutuvat tilanteeseen ja näyttävät paremman puolen itsestään. Jotkut tulevat suojelunhaluisimmiksi toiset taas entistä myötätuntoisimmiksi, jne.

Tietenkään kaikki eivät koskaan osaa sopeutua tilanteeseen. On ihmisiä, ketkä eivät vain yksinkertaisesti tiedä, miten käyttäytyä hänen seurassa. Toiset kohtelevat häntä kuin hän olisi jotenkin vähä-älyinen ja toiset taas säälien. Joskus minun on vaikeaa säilyttää malttini, mutta olen jo tottunut siihen käytökseen ja annan asian olla.

On tietysti myös ihmisiä, ketkä haluavat auttaa, mutta on myös aina niitä, ketkä kohtelevat Katia passiivisaggressiivisesti. Joskus ovi avataan Katille ja joskus se taas paiskataan nenän edestä kiinni.

Sitä oppii sivuuttamaan kaiken negatiivisen ja jatkaa matkaa positiivisella mielellä. Opin sen Katilta; jättämään negatiiviset asiat huomioimatta ja olemaan aina positiivinen. Kati opetti myös minut nauramaan itselleni ja olemaan vähemmän kriittinen.

Asia, mitä ihailen eniten Katissa, on hänen sielunsa, mikä ei ole millään tavoin esteinen. Ei niin mitenkään. Hän on ajan hengessä oleva energinen sielu, kellä ei ole minkäänlaista tarvetta todistella itseään itselleen, maailmalle tai kellekään muulle. Hän on nainen täynnä elämää uskomattoman positiivisella asenteella (joku voisi ajatella, että hän on naiivi), kuka ei välitä ajattelevatko ihmiset, että onko hän typerä vai hieman hullu.

Olin ennen henkilö, kuka eli vain tulevaisuudelle. Kati opetti minut elämään nykyisyydessä. Nauttimaan joka hetkestä tässä ja nyt. Ei ole mitään järkeä odottaa tulevaa, jos et kerran nauti, kun pääset sinne.

Hääpäivänämme, kun olimme lähestymässä alttaria, kaikki katsoivat vain Katia. Nostin katseeni pappiin ja näin hänen pyyhkivän kyyneltä silmästään. Sillä hetkellä tiesin, että meidän liittomme ei ole pelkästään suurin asia meidän elämässä, vaan koko ihmiskunnalle, joten meidän täytyy jakaa tämä tarina maailman kanssa.

Henning