Locked-in – matkustaja

(Katin pyörätuolimatkailun kertomuksia)

Venetsia

(Klikkaa tästä kuunnellaksesi blogi)

Venetsiaa pidetään yhtenä maailman vaikeimmista matkailukohteista pyörätuolin käyttäjille. Se oli aiemmin, mutta ei oikeastaan enää.

Ymmärrettävä, että ihmiset ajattelevat niin, kun otetaan huomioon, että kaupunki muodostuu yli sadasta saaresta. Oli vaikeaa kulkea pyörätuolissa kapeiden kujien läpi, siltojen yli ja sitten taas alas.

Kaupunki on korjannut ongelmaansa ja onnistunut tekemään kaupungin huomattavasti pyörätuoliystävällisemmäksi. Puolet Venetsiasta on nyt esteetön. Suuri osa toisesta puoliskosta on edelleen tietyssä määrin pyörätuolille sopiva, ja vain tietyt paikat ovat pyörätuolille täysin sopimattomia. Tärkeää on, että tärkeät museot ja kuuluisat nähtävyydet, ovat esteettömiä.

Yksi huomattava asia on, että kaupungissa ei ole liikennettä, ja se tekeekin täydelliset puitteet kuljeskeluun omaan tahtiin ympäri kaupunkia.

Kävin Venetsiassa kesällä 1998. Äitini, avustaja ja minä lähdimme kahden viikon matkalle Italiaan käymään vanhan ystävän luona. Se oli toinen matkani pyörätuolissa.

Ystäväni asui Pesarossa ja oli järjestänyt meille pyörätuolille sopivan asunnon. Pesaro on pieni, ei-turisti-kaupunki, täynnä romanttista italialaista charmia. Se on loistava paikka häämatkalaisille, mutta ei niille, ketkä haluavat vierailla nähtävyyksillä kuten me.

Pesarossa ei ollut paljon nähtävää, joten ystäväni vei meidät muihin läheisiin kaupunkeihin, kuten Firenze, San Marino ja Venetsia.

Firenze on kaunis vanha kaupunki ja kuten kaikki muinaiset kaupungit, ei kaikkialla pysty liikkumaan helposti pyörätuolilla.

San Marino vanhana kaupunkina, oli myös vain osittain esteetön. Hauska muisto sieltä on vierailu Guaitassa, joka on vanha linnake kukkulalla. ”Tie” sinne oli niin jyrkkä, että ystäväni työnsi pyörätuolani. Äitini työnsi häntä. Minun avustajani taas työnsi äitiä.

Olimme kuin; ”Pieni höyryveturi”, äitini, ystäväni ja avustajani sanoen; ”puff-puff.”

Niistä kolmesta kaupungista Venetsiasta tykkäsin ehdottomasti eniten vaikeuksista huolimatta.

Saapuessamme Venetsiaan pysäköimme vesibussipysäkin lähelle, millä pääsee helpolla kaupungin keskustaan. Veneen lattia on samalla tasolla kuin laituri, joten pyörätuolilla on helppo päästä veneeseen ja pois. Veneretki itsessään on kuin kiertoajelu, sillä se ajaa Canal Grandea pitkin, joka kulkee Venetsian läpi.

Kaupunki ei ollut niin esteetön silloin kuten nykyisin. Pyörätuolilla liikkuminen oli vaikeaa. Jotkut kujat olivat juuri riittävän leveitä pyörätuolille. En nähnyt ainoatakaan toista pyörätuolia sinä päivänä.

Se oli loistava päivä, mutta äitini, ystäväni ja varsinkin avustajani, olivat aivan väsyneitä sen päivän jälkeen. Pyörätuolin vetäminen ylös ja sen laskeminen alas siltojen yli vei mehut kaikista.

Venetsia on yksi lumoavimmista kaupungeista, missä olen käynyt, ja haluan palata sinne vielä jonain päivänä.

Venetsiassa on mahdollista käydä pyörätuolilla. On kuitenkin tärkeää suunnitella matka hyvin etukäteen.

Kati

Get Kati’s autobiography; “Living Underwater”

(Kati & Henning van der Hoeven)