Locked-in – matkustaja
(Katin pyörätuolimatkailun kertomuksia)
Lentokoneiden vessat
(Klikkaa tästä kuunnellaksesi blogi)
Jokainen pieni asia tekee suuren eron, kun et voi liikkua lainkaan. Ne muutamat liikkeet, jotka sain takaisin kuntoutuksen aikana, saattavat tuntua vähäpätöisiltä. Ne vaikuttivat kuitenkin elämääni.
Olen oppinut puhumaan silmilläni. Käytän tietokonetta niskani liikkeillä. Minua ei tarvitse syöttää letkujen läpi, koska olen oppinut syömään eri tavalla. Pystyn hallitsemaan virtsarakkoani, eikä minun tarvitse käyttää katetria. Emme tarvitse nosturia, koska voin jännittää jalkani ja auttaa avustajiani, kun he nostavat minua. Minulla ei ole sataprosenttista kontrollia edes näihin liikkeisiin. Se riittää kuitenkin tekemään valtavan eron alkutilanteeseen.
Kaikki nämä pienet kuntoutumiset helpottavat matkustamista. Voin tehdä pitkiä matkoja huolehtimatta siitä, mitä, miten ja milloin.
Ainoa asia, joka minun on todella otettava huomioon, on; pissa. Lopetan juomisen kuudesta tunnista kahteen päivään ennen lentoa. Kaikki riippuu lennon pituudesta. Tämän lisäksi minulla on myös lääkärini kirjoittama resepti pillereitä, jotka sitovat nestettä.
Inva-vessoja löytyy kyllä joka puolelta, mutta lentokoneita, missä olisi sellainen, ei todellakaan löydy niin helpolla. Käynti vessassa kentällä ennen lentoa on suositeltavaa. Se on toinen syy olla lentoasemalla aikaisin.
Tiesin, että sen olisi tapahduttava kerran. Vessan tarve muuttui sietämättömäksi pitkällä lennolla Thaimaasta Suomeen. Hyvä asia oli, että se ei ollut suora lento. Meidän oli pysähdyttävä Dubaissa tankkaamassa. Matkustajia pyydettiin lähtemään käymään kentällä, jotta lentokone voitaisiin siivota. Me saimme jäädä, että minä pääsisin käymään vessassa.
Pieni pyörätuoli, joita käytetään siirrättäessä vammaisia matkustajia lentokoneeseen ja sieltä pois, tuotiin meille. Koneessa ei ollut mitään erityisiä avustajia, kuten lentokentällä auttamassa. Äidin ja avustajani piti viedä minut WC: hen itse.
WC-ovella käytiin pitkä keskustelu toimintasuunnitelmasta. Äiti nosti minut seisomaan ympyrän muotoisen apuvälineeni (siirtolevyn) päälle. Se oli kuin se väline, jota käytetään vyötärön kavennus harjoituksiin. Sitten äiti käänsi minut ympäri ja laittoi minut WC-istuimen päälle istumaan. Hänkin astui sitten pieneen vessaan ja sulki oven. Avustajalleni ei siellä ollut tarpeeksi tilaa tulla auttamaan. Äiti joutui tekemään kaiken itse.
Äiti joutui nostamaan minut uudelleen, jotta hän pystyi vetämään housuni alas ja laittamaan minut sitten takaisin alas, jotta voisin lopulta tehdä asiani. Sama rutiini seurasi, vain käänteisessä järjestyksessä. Äidin täytyi hengähtää hetken aikaa, kerätäkseen voimia nostaa minut, että hän saa vedettyä housut ylös ja laitettua minut takaisin. Äiti avasi oven huokaisten helpotuksesta, mutta se ei ollut vielä ohi. Hänen täytyi vielä nostaa minut pyörätuoliin ja takaisin istuimeen. Se kuulostaa yksinkertaiselta, kun sen kirjoittaa. Liikkumattoman henkilön vieminen lentokoneen vessaan on kaikkea muuta kuin helppoa.
Kaikilla minun matkoillani vain kerran olin lentokoneessa, jossa oli kunnon inva- WC. Minun piti mennä vessaan, ja äiti meni tarkistamaan sen nähdäkseen, onko se mahdollista, ja se oli. Pyörätuoli mahtui hyvin tilavaan huoneeseen, jotta avustaja voisi auttaa. Olin hämmästynyt, kuinka helppoa se oli.
Kaikista matkoistani vain kerran olin lentokoneessa, jossa oli tällainen WC.
Kati
(Kati ja Henning van der Hoeven )
Hei! Ymmärrän tilanteesi hyvin ja se on todella kurjaa, kun vessaan meno on noin hankalaa, lähes mahdotonta. Itse olen liikuntavammainen, liikun pikku matkat kahden kepin avulla ja olen lyhytkasvuinen. Minä matkustan todella harvoin, nyt tulin n. 4 tunnin pikku lennon Espanjasta viime kuussa. Minunkin on tosi hankala tulla pois sieltä lentokoneen penkistä, mutta pääsen kuitenkin itse. Vessaa en onneksi tarvinnut. Ne on niitä asioita joita ei ymmärrä, ennen kuin sen kokee itse. Kun ihan tavallinen pikku juttu saattaa olla ylitsepääsemätön. Mutta, selvisit kuitenkin, hienoa!!