Masennus

20.11.2014

Blogi masennuksesta, mikä julkaistu 13.10.2014 Potilaan lääkärilehdessä. Harmittaa teidän puolesta ketkä olette jo lukenut tämän, mutta niin moni ympäri maailmaa jäisi sitten ilman.

Ihmisinä me kaikki olemme erilaisia. Jopa sisarukset, keillä on samat vanhemmat ja varttuvat samassa ympäristössä, voivat olla hyvin erilaisia. Aivan kuten meidän DNA, mikä on niin ainutlaatuinen, niin on myös tapa miten koemme elämän, hyvin henkilökohtaisella tavalla. Meillä kaikilla on erilaisia makuja, ajatuksia ja ajattelutapoja, mitkä tekevät meistä jokaisesta ainutlaatuisia.

Masennus on yksi niistä sairauksista, joka aivan liian usein yleistetään, kun sitä ei nimenomaan pitäisi. Masennus on hyvin henkilökohtainen asia. Vaikka syy masennukseen voi olla tietty tapahtuma, sen ydin löytyy aina sisältämme, mikä sitten pitäisi ensin selvittää. Helpommin sanottu kuin tehty.

Masennus on hyvin äärimmäinen sairaus. Se voi johtaa joitakin ihmisiä itsetuhoon, kun taas toisille se on yksinkertaisesti elämäntapa. Yleensä päätavoitteena elämässä on olla onnellinen. Useimmat ihmiset pyrkivätkin saavuttamaan tämän tavoitteen (olen yksi heistä), mutta se ei ole jokaisen unelma.

On niitä, jotka haluavat elää alakuloisena (masennuksen esiaste) ja vaikka en ole yksi heistä, ymmärrän heitä oikein hyvin. Ymmärrän mukavuuden ja mielenrauhan, minkä se tuo ja kunnioitan sitä valintaa. Kaiken kaikkiaan ainoa asia, mitä voi verrata onnellisuuteen, on masennuksen tuoma sisäinen rauha.

Toisaalta on myös niitä, ketkä viettävät elämänsä yrittäen paeta masennusta. Usein erittäin tuhoisalla tavalla. Voin vain kuvitella, miltä sen täytyy tuntua; kuin hukkua hitaasti pystymättä tekemään asialle mitään. Voin kuvitella sen epätoivon. Tosiasia on, että ei siihen ei ole mitään ihmelääkettä. Voin vain sanoa tässä tilanteessa oleville; “joidenkin meistä on tarkoitus olla kuin rauhallinen järvi ja joidenkin taas myrskyisä kuin valtameri. Hyväksy luontosi ja löydät parhaan tavan elää sen kanssa “.

Useimmille ihmisille masennus on vain vaihe elämässä, minkä aiheuttavat tietyt elämän tapahtumat. Näille ihmisille minulla on neuvo, mikä perustuu ihan omaan henkilökohtaiseen kokemukseen. “Vaikka masennus tuntuu kuin isolta sementtiseinältä edessäsi, mikä täytyisi vaan repiä kappaleiksi, että pääsisi sen läpi, se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Masennus on ennemminkin kuin juoksuhiekkaa. Mitä enemmän taistelet sitä vastaan sitä enemmän uppoat. Ainoa tapa päästä pois, on pysymällä paikallaan ja hyväksyä tilanne. Ei ole olemassa mitään helppoa ulospääsytietä, mutta kyllä se on sen vaivan arvoista päästä siitä.

Aivohalvauksen jälkeen masennuin aika täysin. Melko loogista, jos on juuri tajunnut, että ei pysty enää ikinä liikkumaan. Olin masentunut muutaman kuukauden ennen kuin paranemisprosessini alkoi. Kesti pari vuotta päästä pisteeseen, jossa voin todella sanoa, että olin täysin terve.

Se oli hidas ja vaikea prosessi, mutta se oli sen arvoista, koska olen oppinut niin paljon itsestäni sen aikana. Olen tullut henkisesti vahvemmaksi ja viisaammaksi. Minusta tuli lannistumaton. Merkityksettömät asiat eivät enää pahemmin vaivaa, vaan olen oppinut asioiden arvon. Olen oppinut, että meillä kaikilla on mahdollisuus valita; vain selviytyä tai todella elää.

Päivän päätteessä kauniit sanat eivät merkitse yhtään mitään vaan faktat. Ei merkitse mitä sanot, vaan mitä teet. Olen oppinut, että ihmeet eivät tule kuin tyhjästä. Ne tehdään todeksi tyhjästä uskolla ja luottamuksella. Aina voi valita odottaako, että ilma täyttää keuhkot vai otatko keuhkot täyteen ilmaa ihan itse. Sinun valinta.

Masennus ei ole mikään helppo asia käsitellä. Se saattaa olla psykiatrinen sairaus tai se voi johtua lukemattomista eri tapahtumista. Ei ole mitään lääkettä, mikä voisi parantaa sen. Terapeutti voi auttaa löytämään syyn ja kertoa hoitomuodoista, jotka voivat helpottaa. Tosiasia kuitenkin on, että masennuksesta loppujen lopuksi pääsee eroon vain omin voimin.

On luonnollista, että me ihmiset haluamme auttaa ystäviämme ja rakkaitamme. Paras tapa auttaa jotakuta, kuka on masentunut, on antaa heille tilaa. Ei tuomita tai painostaa heitä. Kuunnella jakamatta neuvoja elleivät he itse niitä pyydä (yksi meidän heikkouksista; kuvittelemme, että tiedämme kaiken paremmin) ja vain olla paikalla, jotta he eivät tunne oloaan hylätyksi ja yksinäiseksi.

En ole mikään lääkäri, enkä ole tutkinut masennusta. Enkä todellakaan ole asiantuntija, mutta olen kokenut masennuksen ja toivon, että elämän kokemukseni voi auttaa jotakuta selviytymään siitä.

Kati

 

Kommentit (2)

  1. Merja Saalasti 22.11.2014 22:28

    Kaunis kiitos Kati! Kirjoitat asiaa juuri niin kuin vain itse masennuksen kokenut ja siitä selviytynyt voi kirjoittaa. Hienoa!
    Mukavaa marraskuun loppupuolta ja alkavaa joulukuuta!
    Toivottaa Merja Etelä-Karjalasta

  2. Christian S. 16.08.2016 14:17

    Your words are exactly expressing my thoughts about my actual state of depression. I have been there before and found a way out of it once, of course, only by accepting and asking for help. Now in my actual situation and what I experienced in my past, I think it will be the same process, but I am much better prepared to help myself and telling others that I am feeling not good at the moment, gives the best opportunity to find people who try to help you, even though its only by listening to your words, no matter how bad or good your thoughts are.

    Thank you for these inspirational words from you!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Galleria:

Katso kaikki

  •  

    55 tiny 29 image4 kvuvy