Locked-in – matkustaja: Lentoon

05.09.2019

Locked-in – matkustaja

(Katin pyörätuolimatkailun kertomuksia)

Lentoon

(Klikkaa tästä kuunnellaksesi blogi)

Matkan ehdottomasti stressaavin osuus on lentäminen. Johtui se sitten innostuksesta tai pelosta, se hyvin todennäköisesti saa tunteet ja hermot pintaan.

Pyörätuolilla matkustavat henkilöt voivat kirjautua lennolle verkossa, mutta heidän täytyy kuitenkin mennä vielä tiskille. On varmistettava minkälaista apua oikein tarvitaan. Pyörätuolin on myös saatava oma matkatavaratarra. Ylimääräistä matkatavaramaksua ei pyörätuolista tarvitse maksaa.

Seuraavaksi tulee turvatarkastus. Pyörätuolin-, ja ruumiintarkastuksen tarkistuksen ohjeet vaihtelevat. Pyörätuolin tarkastukset voivat vaihdella yksinkertaisesta metalli-ilmaisimen testistä, aina siihen, että pitää siirtyä tuolista pois, jotta se saadaan röntgenlaitteen läpi. Ruumiintarkastus voi olla kevyestä taputtelusta näkyvillä alueilla siihen, että siirryt pois tuolista ja tehdään täydellinen ruumiintarkastus.

Muistan kerran turvatarkastuksessa olleen naisen, kuka liikuttui niin paljon tilanteestani, että huomasin kyyneleet kohoavan hänen silmiin. Hän ei pystynyt jatkamaan tarkastustani, vaan hänen oli pyydettävä toista kollegaa tekemään tarkastus.

Portilla täytyy aina olla varhaisessa vaiheessa, koska ihmiset, jotka tarvitsevat apu, menevät paikoilleen ensimmäisenä. Perillä taas pääsemme ulos viimeiseksi.

Olen omassa pyörätuolissa lentokoneeseen siirtymiseen saakka. Erityiset nostamisen hallitsevat työntekijät tapaavat meidät portilla, auttaen minut koneeseen. Lentokoneen sisäänkäynnillä he nostavat minut kapeaan tuoliin, mikä mahtuu käytävän istuimien väliin ja sitten oikealla rivillä, he nostavat minut istuimelleni. Se kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sellaista se ei aina todellakaan ole.

Heidät on koulutettu käsittelemään apua tarvitsevia matkustajia, mutta he enimmäkseen kohtaavat ihmisiä, jotka tarvitsevat vain hieman apua. Toisin kuin useimmissa tapauksissa, minä en pysty liikkumaan lainkaan, enkä voi auttaa heitä millään tavalla. Pahentaakseni asiaa; stressihetkellä tulen spastiseksi (erittäin vahva lihasten jäykistyminen), mikä tekee nostamisesta paljon vaikeampaa.

Kerran Kuala Lumpurissa henkilökunta, jotka tulivat siirtämään minua, olivat kaksi lyhyttä laihaa naista. Pelkäsin jo kuvitellessani, että he yrittävät nostaa minut ja, että saan spastisuuskohtauksen ja minua olisi vielä vaikeampi siirtää. Isäni ja äitini joutuivat tekemään koko homman heidän puolesta.

Meillä oli toinenkin tällainen tapaus matkustaessa jälleen aasialaiseen maahan ja siirto tehtiin Lähi-idässä. Siellä oli vuorostaan kaksi miestä. He näyttivät kyllä riittävän voimakkailta nostamaan, mutta heistä näki, miten he tunsivat olonsa epämukavaksi ajatuksesta koskettaa naishenkilöä. Heidän keskusteltuaan aikansa ”kuka” ja” miten” Henning sanoi heille, että hän nostaisi minut itse avustajani avustuksella. Ja niin he tekivät myös koko loppumatkan ajan.

Päästyäni koneeseen pyörätuoli taitetaan kasaan ja viedään ruumaan. On tärkeää, että irrotettavat osat (selkä ja jalkatuet) otetaan irti ja pidät ne matkustamossa. Toinen asia, mitä suosittelen, on tarkistaa, että he todella muistavat laittaa pyörätuolin ruumaan.

Minulla oli kerran ilo saapua kohteeseen ja saada kuulla, että pyörätuoli on jäänyt matkan varrelle toiseen maahan. Lentoasema antoi tuolin lainaksi, mutta se esihistoriallinen hökötys ei todellakaan ole sama asia kuin oma tuoli.

Rakastan palata kotiin yhtä paljon, kuin rakastan lähteä matkalle. Ne ovat molemmat tunteita, joita haluan tuntea uudestaan ja uudestaan.

Kati

(Kati & Henning van der Hoeven)

Kommentit (1)

  1. Timo Tuomala 05.09.2019 13:45

    Hei Minä olen aikoinaan reissannut aika paljon. Jouduin käyttämään pyörätuolia v. 2012. Ajattelin aluksi, että siihen loppu mun matkustelu. Olen käynyt aikoinaan junareissuilla Interail ja lentäen. Ja ekan kerran rohkaistuin matkalle v. 2016 – isäni ja veljeni kanssa Kanarialle. Kyllä se pisti jännittämään – se lentokoneeseen meno. Hyvinhän se onnistui – pystyn jonkinverran kävelemään avustettuna ja koneen penkistä kiinnipitäen. Ja nyt olen ollut toissa vuonna ja nyt loppukesästä avustajani kanssa Kreetalla. Enään ei ole jännittänyt muuta kuin pois meneminen koneesta Haniassa. Tiesin ettei siellä ole putkea eli mun pitäisi mennä koneen portaat alas ja bussilla terminaaliin. Vielä mitä – yksityiskuljetus koneesta nostohuonerekalla. 🙂 Eiköhän tässä ens vuotena mennä taas.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Galleria:

Katso kaikki

  •  

    43120246_283180732298471_3523781093092229120_n IMG_20151229_0006 img_6371 image37