Locked-in matkustaja: Korkean paikan kammo

04.12.2019

Lockedin matkustaja

(Katin pyörätuolimatkailun kertomuksia)

Korkean paikan kammo

(Klikkaa tästä kuunnellaksesi blogi)

Halvaannuttuani, minulle tuli hirveä korkean paikan kammo. Siihen ei tarvita paljon, että alan panikoimaan. Kymmenen senttimetrin ero lattiassa saa jo niskakarvat pystyyn.

Se on itseasiassa aivan loogista, jos vähän ajattelee. En voi liikkua lainkaan, en pysty hallitsemaan tasapainoani, enkä todellakaan pysty kaatumaan särkemättä itseäni. On siis selvää, että minulla on; korkean paikan kammo.

Menimme kävelylle Fort Lauderdalessa tutustumaan ympäristöön ja tietysti nauttimaan auringosta. Fort Lauderdale tunnetaan Floridan Venetsiana, koska kaupungin läpi kulkee kilometreittäin vesiväyliä.

Kaupunki on erittäin helppokulkuinen pyörätuolilla. Tuntuu, kuin voisit mennä minne tahansa. Nautimme kävelystämme, kunnes ylitimme yhden sillan ja katsoimme alas ja näimme tumman virtaavan veden. Sillalla oli avoin rautaritilälattia, mikä tarkoitti, että näimme alas.

Ystäväni Irina, kuka työnsi sillä hetkellä pyörätuoliani, kärsii myös korkean paikan kammosta. Hän jähmettyi paikoilleen, kun hän näki laineet.  Häneltä kesti vain muutaman sekunnin tehdä täyskäännös ja palata takaisin. Se kuulostaa typerältä, tiedän. Vain henkilö, joka kärsii myös korkean paikan kammosta, ymmärtää, miltä se oikein tuntuu.

Pystyn nauttimaan kauniista maisemasta, kunhan se vain on mahdollisimman kaukana reunasta. Varsinkin, jos siellä on matala tai läpinäkyvä kaide.

Vierailimme kerran Tampereella. Henning halusi nähdä kaupungin kuuluisat maisemat Pyynikin näkötornista. Ajattelin itsekseni; “Se on vain torni, olemme sisällä, joten ei pitäisi esiintyä ongelmia.” Saapuessamme yläkertaan ja tulin pois hissistä, halusin joka tapauksessa heti takaisin alas. Minun onnella hissin ovi meni jumiin, eikä sulkeutunut. Olimme siellä ja minä aloin tietenkin panikoimaan.

Henning joutui menemään portaita alas saadaksemme apua. Eräs työntekijä otti pienen harjan ja tuli puhdistamaan hissin kynnyksen. Heille se oli normaalia, että pienet kivet menevät kynnyksen väliin, jolloin ovi ei sulkeudu. Puhdistuksen jälkeen ovi sulkeutui, ja olimme matkalla alas. Et voi kuvitella sitä helpotusta! Ollessani turvallisesti alhaalla, vannoin, että en mene enää IKINÄ korkeisiin rakennuksiin. No ei ainakaan ihan äkkiä.

Pidän lasiterassin ulkonäöstä. En kuitenkaan pystyisi olemaan sellaisella, jos terassi korkealla. Minua ei voi laskea edes yhtä porrasta alas ihminen, kehen en luota.

Kävellessämme Lontoossa Thames-joen rannalla, tulimme London Eye´n kohdalle. Henning, äitini ja avustajani halusivat mennä ylös. Maailmanpyörä on esteetön, joten jos olisin halunnut, olisin voinut mennä heidän kanssa ylös. Sinne minua ei saisi kirveelläkään.

Henningin oli pysyttävä kanssani alhaalla, kun äiti ja avustajani menivät maailmanpyörään. Lupasin Henningille, että kun seuraavan kerran tulemme Lontoosen, on hänen vuoronsa mennä ylös.

Kati

Get Kati’s autobiography; “Living Underwater

(Kati & Henning van der Hoeven.)

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Galleria:

Katso kaikki

  •  

    image15 img_0630 c4 IMG_2300