DENIED!

30.10.2014

Rejection, one of the harsh parts of life. If there is one experience that all we humans have faced in our life that would be the pain of rejection. A bitter pain that makes you feels like an outsider. For some of us who are very lucky the feeling of rejection is the closest we will ever get to the feeling of being discriminated.

For as bad as it may feel even rejection plays an important role in our life for it builds character. It is a great teacher. It does not tell you who or what you should be, but instead lets you decide for yourself who or what you want to be. Rejection will stand between you and your dreams. It will never fight you. All you need to do is to stare it in the eyes and keep going on.

It was not easy when I was working as a model in Milan and later in LA. Castings were always full of beautiful girls. It wasn´t easy. I was rejected in average nine times a day. That is a normal life of a model, “being rejected”. It either makes you or breaks you. In my case, each rejection just made me stronger. It made me realize that the only rejection I should fear is my own.

The only rejection you should fear is your own! Nobody can deny you your happiness, nobody except yourself.

There are dozens of quotes and sayings that relate to being rejected. Choose one that relates well to you or to the situation, put your best face on and try again with conviction. Always be certain that this time you succeed.

Have you ever thought how does it feel like to be in the other end of things? To be the one, who has to do the rejecting? I have been hiring assistants for twenty years and let me tell you it feels as horrible to tell someone that thanks, but no thanks as it is to hear it! Especially when I like that person, and she would be so good for the job. So never, think that rejection means you are not good enough. It may be just a matter of circumstances. Show determination and perseverance, and you will find your way.

I noticed that rejections many times just re- directed me to something better. It did not maybe happen immediately nor did I understand when I was rejected but now looking back over my shoulders I feel like each rejection was a blessing in disguise.

Nowadays I still keep being rejected! Maybe not nine times a day but still nine out of the ten times I am rejected (except for when I am buying something. When you are handing out money, you are never rejected). Because of my condition, paralyzed, not being able to speak I face much prejudice. People think; what good can anyone be to a society like that (do not be surprised, many people think like this, but I do not mind. It is not as they do it on purpose or they do it to be mean. They just do not know facts nor how to face someone like me, someone who is a little different, and I understand that is frightening and makes you uncomfortable). Well, I can inspire like no other just by getting out of bed and trying again. Having a stroke and ending up in a paralyzed state was my destiny. The situation may seem helpless, but NO! It is just one more obstacle to get over, no biggie.

Kati

 

Comments (8)

  1. Raila 31.10.2014 10:02

    Hienosti tiivistetty. Itse ajattelen hylkäämisen seuraavasti, jonkun tuntemattoman ajatuksin: “On mukava olla yksin, mutta ikävä jäädä yksin.” Hylkääminen ei ole vapaaehtoista, mutta aina voi valita sen, kuinka hylkäämiseen suhtautuu.

  2. Katja 01.11.2014 14:33

    Parempi hylätty kuin hyljeksitty. Kiitos Blogista!

  3. eila 02.11.2014 02:49

    KIITOS

  4. pirjo.puustinen 03.11.2014 11:08

    Kaunis teksti olen itsekin vuosia ajatellut samoin ja ennen kaikkea hylätyksi tulemista. Olin kovin onneton ja surullinen en voinut itkeä en näyttää tunteitani miltä minusta tuntuu yhtenä päivänä päätin muuttaa tänne mikkeliin tosin menetin siinä omakotitalon yhden lapsistani ja toisen. Minä yksinkertaisesti romahdin ja takerruin pulloon, vaikka tiesin ettei siitä ole kuin heken lohtu ei anna vastauksiasinne vaan vajosin. Mitä millään materiaalilla on väliä jos on surullinen ja kokee hylätyksi tulemista olipa se sitten uuden työpaikanhakua kasvua, mutta siellä missä ihminen kokee onnea ja kaikkea kaunista siihen haluan päästä ja siihen menen tosin kivun kautta mutta kuitenkin minulla on vielä itsetuntoa ja voimaa sydämessäni.Kiitos Kati

  5. S.V. 05.11.2014 20:22

    Yhdyn aikaisempien kommentoijien sanoihin.
    Iän karttuessa yli 55+ huomaa työnhakutilanteissa olevansa heikoilla, koulutuksesta ja erilaisista työkokemuksista huolimatta.
    Oma asenne ja voimavarat vahvuudeksi.
    Mikäli en ole tullut valituksi hakemaani työhön olen ottanut haastattelutilanteen omaksi kehityskeskusteluksi ja oppimiskokemukseksi tulevaisuuden varalle.

    Hoitoalan moninaisuus on avartanut ja aukaissut silmät ja korvat olemaan herkkä erilaisuudelle. Anna aikaa, kohtele asiallisesti, kuuntele ja puhu niin kuin aikuiset keskustelevat.
    Vamma ei aina näy päällepäin.

  6. pirjo.puustinen 11.11.2014 14:39

    Yhdyn edelliseen kommentiin ihmisten erilaisuudesta minulla on cp vammainen tyyö joka todella on kärsinyt ollut koulu kiusattu, eikä hänellä ole ystäviä ainoastaan tietokone. Minä loukkaannuin tyttäreni puolesta kun kuulin hänen isältään ja tädiltäni, ettei mia pääse mihinkään töihin vaikka kuinka opiskelee. minusta on hyvä, että hän yrittää vammastaan huolimatta ymmärtää hyvin ja on älykäs herkkä tyttö Mia opiskelee 4 :ttä vuotta ensin graavista ja tällä hetkellä lukion ja datamonin tutkintoa minusta se osittaa sitkeyttä ja rohkeutta niin kuin sinulla kati on, että heikkouden voi kääntää positiivusuudeksi. Sen opin kun käytin miaa eri terapeuteilla Lastenlinnassa,olihan se raskasta kun voinut thsä mitään kuin olla tukena mutta se antoi paljon minulle ja siitä sain voimaa ammentaa itselleni kun asettuu ihmisten erilauuden asemaan ja heidän elämä on rikasta ja aitoa. uskon myös siihen että rakas tyttö selviää myös siihenkin, että myös etelä-suomessa on jonkinlaista toimintaa nuorille niin kuin täällä Mikkelissä . Kiitos kati, että sait minut ajattelemaan kaikki me ollaan samanarvoisia kukaan ei ole täydellinen vaan miten meitä kaikkia kohdellaan kaikkea hyvää sinulle!

  7. Una 13.11.2014 17:54

    Loistava oivallus. Olen aina siis ajatellut ihan väärin, kun minut on jotenkin hylätty… Kiitos sanoistasi. Se oli hyvin viisaasti ajateltu ja sai minut ajattelemaan ihan toisin… <3

  8. Kati Lepistö: HYLÄTTY! / M i g r a n t T a l e s 30.04.2015 21:08

    […] lkuperäisen blogikirjoituksen voi lukea tästä. […]

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Gallery:

View all

  •  

    tiny 30 IMG_7013 image20 IMG_0003