Lapsille pitäisi opettaa alusta alkaen elämän oikeat arvot ja periaatteet. Nämä kaksi tekijää synnyttävät luonteen, joka taas määrittelee heidän elämäänsä.

Synnyin tyypilliseen suomalaiseen työläisperheeseen. Emme matkustaneet paljon ulkomailla nuoruudessani. Silti minulla oli erittäin mukava lapsuus, josta jäi hienoja muistoja.

Olimme aina koko perhe yhdessä. Vanhemmilla oli aina aikaa meille ja jokainen päätös tehtiin periaatteella: perhe tulee ensin. Vietimme kesät järvellä veneillen Kati 2’lla. (Venehän pitäisi aina nimetä kapteenin tyttären mukaan). Päivät kuluivat nopeasti uiden ja leikkien vedessä. Valitettavasti myös ne vuodet.

Yksi arvoista, minkä opimme vanhemmilta veljeni kanssa oli se, että jos haluat jotain tässä elämässä, ole valmis tekemään töitä sen eteen. Aloitimmekin veljeni kanssa työt heti teini-iässä. Työskentelin osa-aikaisesti vaatekaupassa. Menin 16-vuotiaana ammattimallikurssille ja aloin mallintöihin aluksi kotikaupungissani. Pian sen jälkeen osallistuin useaan valtakunnalliseen mallikilpailuun saadakseni tärkeää kokemusta, jotka veivät minut lopulta Italiaan.

Vasta Italiassa koin mallimaailman ankaran todellisuuden. Kuvittele kymmenen koe-esiintymistä päivässä. Jatkuvasti koe-esiintymisestä toiseen kiirehtien kuin mielipuoli. Kirjaimellisesti satoja kauniita tyttöjä kilpailemassa siitä yhdestä ainoasta kuvauksesta. Sama homma ihan joka ikinen päivä.

Olin päättäväinen. Aioin menestyä mallimaailmassa P-I-S-T-E.  Heti lukiosta valmistumisen jälkeen muutin Los Angelesiin (Kalifornia, USA) töihin, koska minua oli haluttu sinne jo yli vuosi (mikä on hyvin outoa, että yksikään toimisto jää odottelemaan, kun on satoja tyttöjä, ketkä ovat valmiita heti, haluavat heille töihin ). Lähdin taistelemaan vieläkin kauniimpia naisia vastaan ​​paljon vaikeampiin mittelöihin.

Mallimaailma on hyvin kylmä ja ankara. On niitä, jotka aina yrittävät rikkoa mielenrauhasi. Yksi tapa poistaa kilpakumppaneita.  On myös niitä, ketkä yrittävät päästä helpolla eteenpäin urallaan tarjoten seksiä valokuvaajille ja muille vaikutusvaltaisille ​​ihmisille sukupuolesta välittämättä.

Aina olisi löytynyt juhlia, alkoholia ja huumeita, mutta minä jäin aina vain kotiin. Olin tekemässä siellä töitä enkä juhlimassa. Aioin päästä huipulle aivan omin avuin ja juuri kun asiat alkoivat muotoutua hyvään suuntaan, kaikki romahtikin alkutekijöihin. Sillä hetkellä se tuntui katastrofilta. Myöhemmin tajusin, että kohtalolla oli vain paljon suurempia suunnitelmia minulle.

Elämän eläminen täysillä saattaa antaa illuusion suuruudesta. Haluan näyttää parhaalta mahdolliselta, mitä pystyn ja olla niin hyvä kun vain voin olla, joka ikinen sekunti. Se on vain murto-osa persoonastani. Kyse ei ole rahasta (Luoja yksin tietää, että meidän tulot ovat meidän ikäisten parien tulojen keskitason alle, sillä Henningillä ei ole vieläkään vakituista työpaikkaa, enkä minäkään voi työskennellä ).  Kyse on siitä, mitä on sisällä ja että jaat sen muiden kanssa. Uskon, että näyttävin asusteeni on hymyni, minkä myös varmasti jaan muiden kanssa.

Tuntuu siltä, ​​kuin nykymaailmassa olisi kyse vaan rahasta ja tavarasta, jonka eteen ollaan valmiita työskentelemään mahdollisimman vähän. Voisinpa jotenkin vähän ravistella maailmaa ja muistuttaa heitä, että: ” ei sillä talolla ole merkitystä vaan sillä, että se on koti. Ei autolla vaan matkalla. Ei sillä monta ystävää Facebookissa, vaan sillä monta niitä on oikeassa elämässä ”.

En ota enää ketään, mitään enkä edes minkäänlaista liikettä itsestäänselvyytenä. En valita enää turhista pikkuasioista. Viettäessäni päivät tässä tuolissa ymmärsin, että elämä pitäisi elää tässä ja nyt. Pidän parhaita vaatteitani juuri tänään ja sanon mitä ajattelen.

Tajusin lopultakin, että asioista murehtiminen etukäteen ei auta tippaakaan. Olen oppinut, että mieli on todella voimakas asia. Se, ettei ole muista riippuvainen, on valtava asia monin tavoin. Tavallaan se auttaa luottamaan itseensä, mikä kasvattaa luonnetta. Toisaalta silloin osaat todella arvostaa muita ihmisiä, joka taas kasvattaa arvomaailmaa.

Kaiken tämän ymmärtäminen oli suorastaan huojentava kokemus!

Meillä kaikilla on omat perusarvomme, jotka siirtyvät meille sukupolvelta toiselle. Periaatteet antavat meille suunnan elää.  Luonne taas poistaa kaikki mahdolliset esteet tieltämme ja asettaa paikkamme tässä maailmassa.

Ei tietenkään haittaa, jos omaa hieman asennetta. Yksi minun asenteen motoista onkin: ”yhdet leikatut siivet eivät estä tätä kotkaa lentämästä”.

Kati