Enkä enää itkenyt

20.03.2014

Tässä joitakin tarinoita paranemisesta. Vaihtoehtoisten hoitojen kokeilemisesta, sekä kropan pitämisestä parhaassa mahdollisessa kunnossa. Tilani hyväksymisestä ja sisäisen rauhan saamisesta.

Schindlerin lista- video oli juuri ilmestynyt ennen halvaustani. Minulla ei ole aavistustakaan miksi, mutta kolmen viikon kuluttua aivohalvauksesta, halusin katsoa jotain surullista! Jotain todella surullista joten, pyysin äidiltäni voisiko hän vuokrata sen. Hän teki työtä käskettyä ja haki videon.

Kun katsoimme sitä, en mahtanut sille mitään, mutta vain nauroin ja nauroin katsoessamme tätä sydäntä särkevää elokuvaa, kuin se olisi paras komedia ikinä! Minua hävettää edes kertoa koko juttua, mutta luultavasti sillä hetkellä elämässäni olin niin katkera, että kaikki ihmiset elokuvassa olivat pelkkä vitsi minulle. He vain kärsivät hieman ja kuolivat, mutta minun ”Auschwitz” kestäisi ehkä 50–60 vuotta tai kunnes koittaa päivä, jolloin vihdoin kuolen. Se oli minun käsitykseni tuona aikana heti aivohalvauksen jälkeen. Katsoin elokuvan uudelleen noin kuusi kuukautta myöhemmin ja itkin silmät päästäni, mikä osoitti, että paraneminen oli alkanut.

Kun vierailimme Balilla vanhempieni kanssa vuonna 2004, sain päivittäin kolmen tunnin parantavan hieronnan hotellissa. Yhtenä päivänä minun hieroja Putu, suositteli meitä menemään tapaamaan hänen kotikylänsä ”lääkäriä”. Kylälääkäri oli erittäin kokenut ja tunnettu ja jopa ”National Geographic” oli kirjoittanut hänestä. Päätimme antaa miehelle, ketä he kutsuivat isoisäksi, mahdollisuuden yrittää.

Vierailu “isoisän” luo ”hierontaan” osoittautui aivan omaksi kokemukseksi. Jo pääseminen hänen kotiinsa oli oma seikkailu. Kahden tunnin automatkan varrella näimme suloisia pikku apinoita. Tie tulivuoren yli oli kapea ja mutkainen ja se nousi kirjaimellisesti pilvien yläpuolelle. Auton moottori huusi niin kovaa, että oli mahdotonta keskustella. Ja sitten ne tiet. Ne eivät olisi voineet olla enää mutkikkaampia. Olin varma, että oksentaisin. Jossain vaiheessa pysähdyimme rotkon reunalle ja Putu hieroi minut takaisin kuntoon.

Päästyämme vihdoin perille huomasin järkyttyneenä, että isoisän talo oli hirveän rotkon pohjalla!  En mitenkään voisi mennä sinne pyörätuolissa. Lyhyt, hoikka, lihaksikas mies lähti kävelemään meitä vastaan. Hän oli “isoisä”. Hän oli noin kuudenkymmenen, mustat hiukset ja eloisat ruskeat silmät. Erittäin puhelias, mutta valitettavasti ei sanaakaan englantia. Tervehtimisen jälkeen tämä pieni mies koppasi minut ylös tuolista ja kantoi minut kotiinsa sylissään. Voitteko kuvitella, miten peloissaan olin alaspäin mennessä, ollessani tämän pienen miehen käsissä?! No ainakaan en tippuisi korkealta

Olin kuullut, että kaikki paikalliset itkevät hänen käsittelyssä. Olin valmis. Aioin ottaa sen kuin todellinen nainen. No pain, no gain. Silti minun on tunnustettava, että en suoriutunut hieronnasta siltikään itkemättä. Isoisän sormet olivat kuin tylsät veitsen terät! Hän hieroi minua kolme tuntia kerralla ilman minkäänlaisia taukoja. Hänen lopettaessa, tuntui kuin olisin vetänyt ERITTÄIN rankan salitreenin. Lihakset olivat löysät kuin hyytelö. Tuntui kuin olisin pyörinyt kolme tuntia tehosekoittimessa. Se tuskallinen kokemus sai kropan tuntemaan tavalla, mitä en ole kokenut aivohalvauksen jälkeen. Kehoni oli niin löysä, lihakset niin rennot, että se tuntui mahtavalle. En edes enää muistanut, että ihminen voi olla NIIN rento.

Tämä oli vain alkusoittoa tulevalle. Isoisä kertoi, että ensimmäinen käsittelykerta olisi vain lihasten ”irrottelua” ja vetreyttämistä. Todellinen hoito oli vielä edessä. Menin takaisin 9 kertaa. Kerran viikossa loman loppuun asti. Se ei parantanut, mutta siellä kannatti silti käydä pelkästään sen takia minkälainen olo siitä tuli jälkeenpäin. Ensimmäisen hieronnan jälkeen isoisä kielsi minua syömästä happamia hedelmiä sekä juomasta mehuja tai mitään juomia jäillä. Eli kaikki mistä pidin. Hän sanoi, että kehoni ei ollut tasapainossa. Nyt minun täytyy luopua appelsiinimehun juomisesta kotona. Minulle tarjoillaan hotellilla keitettyä punaista riisiä aamiaiseksi, onneksi pidän siitä. Muut sitten syövät siinä vieressä toinen toistaan herkullisimpia juttuja! Tasan ei käy onnen lahjat.

Minulla oli vielä toinen parannus kokemus ollessani Balilla. Hävettää edes myöntää, mitä kaikkea sitä on oikein tullut kokeiltua, että paranisi.

Ensin ajoimme Denpasarin köyhempään kaupungin osaan. Ajoimme kapeaa yksisuuntaista katua kadun loppuun asti erään talon sisäpihalle. Talo oli erittäin sotkuinen sisältä, mikä itse asiassa ihan järkytti. Olen kyllä vähän sitä mieltä, että oli miten köyhä tahansa, ei se oikeuta mihinkään kaatopaikkaan. Ja vielä siinä lämmössä! Selviytyessä shokistani parantaja, tanakka mies, yllään vain sarong ja iso pala purutupakkaa huulessa, odotti minua ja nosti minut jonkinlaiselle alustalle. Mies pelotti minua alusta loppuun koko hoitoni ajan. Hän ei puhunut minulle koko aikana kun olin siellä, eikä edes yrittänyt ottaa minkäänlaista katsekontaktia.

Hän otti bambukepin, joka oli muutaman sentin paksuinen ja mursi siitä 20 cm pitkän palan.  Sitten alkoi niin sanottu tutkiminen. Ensin hän kaatoi hieman öljyä minun oikealle olkapäälleni ja alkoi naputella olkapäätäni kepillään. Pian kipu kasvoi sietämättömäksi. Hän teki tämän saman käsittelyn kaikille nivelilleni. Välillä itkin ääneen, koska kipu oli niin suuri. Minä, joka en itke ihan pienestä. Saati sitten edes myönnä mitään kipua. Hänen päästessä jalkapohjiini karjaisin (siis ajatuksissani):”NYT RIITTÄÄ!!!”.

Muistoksi vierailustani, minulla oli hienoja mustia ja sinisiä mustelmia kropassani joka puolella, joita sitten piilottelin isältäni koko seuraavan viikon. Olin raivoissani hoidon jälkeen. Sinä iltana sanoin äidilleni, että minun täytyy olla pirun tyhmä, kun annan jonkun hakata kepillä, ennen kuin ymmärrän, että kukaan ei voi auttaa minua! Vain minä itse. Minun täytyy vain hyväksyä kuntoni ja jatkaa elämää. Se oli viimeinen kerta, kun kävin parantajalla. On vain yksi parantaja tässä maailmassa, kehen voi ainoastaan luottaa; itseensä. Kaikki on vain asenteesta kiinni ja siitä, miten ajattelee. Sairas parannuskokemus oli erittäin hyvä tietyllä tavalla. Ei fyysisesti, mutta se sai minut ymmärtämään jotain hyvin yksinkertaista ja syvällistä.

Yleensä ihmiset näkevät minut istumassa minun ” Rolls Roycessani ” (pyörätuolissa) jalat ristissä ja kädet aina kauniisti toinen toisen päälle asetettuna. Vähemmän halvaantuneen näköisenä. Yhtäkkiä siirrän pudonneen kyynärpään takaisin käsinojalle ja ihmiset ovat lähellä kokea itse miltä tuntuu halvaantua

En voi kuvitella, miten liikkumattoman kuvan oikein annan ihmisille itsestäni. Sitä on vaikea selittää. Se täytyy nähdä itse, että ymmärtää. Liikkumattomana tuolissani minusta saattaa helposti saada hyvin pinnallisen kuva, kuin jostain barbista. Mitäpä muutakaan. Näytän miltä näytän, enkä pahemmin liiku. Voin istuessani kääntää kaulaani, nostaa kyynärpäitä hieman vyötäröltä. Altaassa olen kuin eri nainen. Voin kävellä siellä, kun terapeutti tukee hieman vyötäröltä. Se vaatii voimaa ja tahdonvoimaa, mutta se on mahdollista (ja kyllä​​, huutaminen auttaa. Se antaa voimaa ). Voin punnertaa ja tehdä vatsalihasliikkeitä vedessä. Voin potkia ja jopa juosta varpaillaan kuin vanha ballerina konsanaan. Uidessani olen selälläni ja minä vain potkin. Pääni on terapeutin olkapäällä. Väsyneenä, kun en jaksa enää potkia, uin kuin delfiini. Pyydän avustajaani usein laittamaan musiikkia, että jaksan uida paremmin. Henning teki minulle erityisesti altaalle oman soittolistan. Uinti on minun eräänlaista Zumbaa.

Kati

 

Kommentit (9)

  1. eeva-leena jokiniemi 21.03.2014 17:42

    Rohkeutta sinulla on riittänyt, kun noihin “hoitoihin” menit. Hymyilen kun kuvittelen sinut sen isoisän olkapääällä 😉

  2. eeva-leena jokiniemi 21.03.2014 17:42

    Rohkeutta sinulla on riittänyt, kun noihin “hoitoihin” menit. Hymyilen kun kuvittelen sinut sen isoisän olkapääällä 😉

  3. Maria-Leena Isopahkala 21.03.2014 20:00

    Kiitos, kylmät väreet kropassa liikkuu, kosketti kovaa.

  4. Kat 21.03.2014 20:16

    Love you Kati, you are an amazing human being with the strength of a lion. Your mind is an amazing healer but you know God is the Ultimate Healer! I always pray for you. I am not over board for The Lord but I do believe and have seen His miracles. He healed my son and has worked in my own life many blessings but I have also gone through some Aushwitz experience , sorta a speak and through it all I have kept my faith and seen it work more and more

    Love you my friend

  5. Katja 21.03.2014 20:22

    Vaikka ihmeitä tapahtuu harvoin, periksi ei anneta! Ikinä! Keep on going strong and hopeful! Ihme se on pienempikin ihme! Kiitos Blogista!

  6. Лариса 22.03.2014 06:54

    Спасибо за блог на русском языке. Сейчас намного легче понять что ты хочешь выразить. И читать тебя очень интересно. За этими строками сильный человек кто делится своим опытом, своей историй с нами. Уверена для многих твой блог как таблетка от депрессии и инструкция как жить дальше будучи не таким как все . Спасибо, Кати! Я оставляют мой комментарий на русском, так как читаю тебя на русском языке)))))

  7. Svetlana Leinonen 22.03.2014 16:31

    Лариса, большое спасибо за комментарий ! Похоже, что Вы первая, кто сделал это по-русски 🙂 Очень приятно, что я не зря стараюсь, и что блог Кати может помочь и русским людям. Обязательно переведу Ваш комментарий для Кати !
    Светлана

  8. Anna 04.04.2014 18:40

    Poistine silnaja zhenwina, dostojnij primer, na kotorij stoit ravnjatsja. Tolko zdorovja Vam, vi etogo dostojni, kak nikto drugoj !!!!
    Svet, spasibo tebe za perevod, ti molodchinka i ti delaew takuju bolwuju i ochen interesnuju rabotu !!!!

  9. peter coghlan 26.07.2016 18:13

    Kati
    i remember being in the pool with Theropists
    you are doing it girl
    you keep on keeping on , changes are a coming
    i belive for you .
    focus and belive it !! Its coming x

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Galleria:

Katso kaikki

  •  

    image15 img_0630 c4 IMG_2300