Opi elämään veden alla

10.12.2017

Miten nainen, kuka ei voi liikkua lainkaan, näytti minulle onnen todellisen merkityksen.

Pienenä lapsena vietin paljon aikaa isoisäni kanssa. Isoisäni ei ollut pitkä, eikä mitenkään hirmu lihaksikaskaan. Hän oli melko lyhyt (160 cm) ja ihan normaali rakenteinen. Kuitenkaan kaikkein lihaksikkaimmatkaan tyypit eivät uskaltaneet hyppiä hänen silmille. Hän oli korrekti, rehti ja oikeudenmukainen mies, ketä kaikki kunnioittivat. Hän oli minun roolimalli. Sellainen mies, keneksi halusin tulla isona.

Monet eivät tienneet tästä, mutta hän piti lukea erityisesti kahdesta eri aiheesta. Kiehtovista jutuista kuten UFO: t, Bermudan kolmio, Philadelphia Experiment jne. sekä filosofisista ajatuksista kuten Aristoteles, Konfutse, Descartes ja jopa Nietzsche.

Kymmenen vuoden iässä aloin lukemaan hänen kirjoja ja puhumaan hänelle lukemastani. Näin sai alkunsa mieltymykseni kaikkeen kiehtovaan sekä rakkauteni viisauksiin.

Kehittyessäni näkemään syvemmän ymmärryksen kaikessa, aloin etsiä filosofista merkitystä kaikesta; tarinoista, päivittäisistä tapahtumista, ihmisten käyttäytymisestä ja jopa sarjakuvista, joita katsoin televisiosta.

Eräänä päivänä, kun katsoin japanilaista piirrettyä samurai-pojasta, kuka oli määrätty kostamaan isänsä murha, eräässä kohdassa vanha mies kertoi pojalle tämän tarinan:

Olipa kerran saari, missä asui hyvin kehittynyt sivilisaatio. Heille kerrottiin, että meren pinta nousee nopeasti ja, että saari jää pian veden alle.

Hallituksen johtajat kääntyivät ensin akateemisten puoleen kysyen heiltä neuvoa siitä, miten he voivat pelastaa maansa ja henkensä.

Oppineet neuvoivat rakentamaan seinän saaren ympäri ja toivomaan, että se on tarpeeksi korkea ja riittävän vahva pitämään vettä.

Tyytymättöminä neuvoon ja siitä vähemmän vakuuttuneina, he päättivät kysyä eläkkeelle jääneeltä älymystöltä, keillä on enemmän kokemusta elämästä.

He taas ehdottivat pyhän paikan rakentamista, mihin kaikki voivat kokoontua yhteen ja rukoilla Jumalalta armoa ja toivoa, että hän säästää saarten tuholta.

Tarpeetonta sanoa, että hallitsijat eivät olleet vakuuttuneita tästäkään ehdotuksesta. He kääntyivät vielä viisaan vanhaan miehen puoleen.

Viisas mies sanoi heille; “Opetelkaa elämään veden alla.”

Tämä tarina jäi mieleeni ja siitä tuli motto elämässäni; hyväksy, sopeudu ja menesty epätavallisissa tilanteissa.

Elämä ei ollut helppoa teini-ikäiselle, kuka rakasti filosofiaa. Olin aina eri mieltä ja minulla oli mielipide joka asiasta. Näkökulmia ja mielipiteitä, joita useimmat eivät ymmärtäneet. Eivät ikätoverini, eivätkä edes vanhemmat ihmiset.

Minulla oli aika hankalat teinivuodet, mitkä vaan jatkuivat ja jatkuivat aina toiselle vuosikymmenelle. Minulla oli vaikeuksia olla sellainen, mitä ihmiset kutsuivat normaaliksi. En voinut tehdä asioita tavallisella tavalla, vaan minun oli aina tehtävä kaikki omalla tavallani.

Otin vastaan vähemmän tavanomaisia ​​työpaikkoja, joista en tiennyt yhtikäs mitään. Opettelin työn vaatimat taidot erittäin hyvin, työskentelin ahkerasti positiivisella asenteella ja ylenin nopeasti parempaan asemaan. Saavuttaessani huipun, kyllästyin ja otin lopputilit. Sitten taas uusia haasteita etsimään. Sama kaava uudelleen ja uudelleen.

Rakkauselämäni kärsi myös siitä millainen olen. Olin se romanttinen höhlä, kenestä äidit varoittavat tyttäriään. Rakastuin ja yritin myös elää normaalia parisuhde-elämää. Ennemmin tai myöhemmin päädyimme kuitenkin siihen, että meillä oli tavallinen elämä, ja siitä se alamäki sitten alkoikin. En vain pystynyt olemaan normaali. Olin masentunut ja tiedostamattani keksin keinon pilata suhteen.

Ollessani yli neljäkymmentä vuotias tajusin lopultakin, etten voisi enää elää niin kuin elän. En voisi enää aloittaa aina nollasta, yletä huipulle ja pudottautua sitten taas pohjalle. Minun täytyisi sopeutua tavalliseen elämään. Silloin hän astui elämääni.

Näin hänen kuvansa sivustolla, mihin kuuluin sosiaalisessa mediassa. Lähetin hänelle viestin, ja aloimme vaihtaa viestejä, meilejä ja lopulta jutella tuntikausia reaaliajassa. Välillämme vain heti klikkasi. Päätin katsoa hänen profiilinsa ja huomasin pyörätuolin kaikissa kuvissa. Kysyin siitä häneltä ja hän kertoi saaneensa aivohalvauksen sekä Locked-in syndrooman. Hän ei pystynyt edes puhumaan, mutta silti hän ei säälinyt itseään tippaakaan. Hän oli itsevarmin ja iloisin ihminen, ketä olin koskaan tavannut.

Tämä nainen sai minut nöyrtymään. Olin aina ollut niin ylpeä siitä, miten pystyin jatkuvasti sopeutumaan ja menestymään tiukoissa tilanteissa. Nyt kohtasin naisen, kuka oli todella oppinut merkityksen; “opi elämään veden alla.”

Chatimme reaaliajassa jatkuivat yhä useammin. Kuten yksi asia johtaa toiseen, kolme vuotta myöhemmin, menimme naimisiin papin edessä, kuka siunasi liiton kyynel silmässään.

Tiesin aina, että tulisin elämään vähemmän tavallisen elämän, mutta minulla ei ollut aavistustakaan siitä kuinka se oikein tapahtuisi. Nyt olen naimisissa upeimman ja uskomattomimman naisen kanssa. Saan kokea hänen kanssa asioita, joita en olisi ikinä uskonut kokevani. Milloin pidän luentoja ja motivoivia puheita aina teini-ikäisistä akateemisiin tutkijoihin asti. Löysin itseni jopa pitämässä TED- puhetta.

Kaikista seikkailuista, jotka olen kokenut, en olisi koskaan uskonut, että päätyisin rakkaustarinan toiseksi johtohahmoksi. Tässä sitä kuitenkin eletään ja jaetaan vähemmän tavallinen elämä hyvin erityisen naisen rinnalla.

Henning van der Hoeven

Kommunikointi & Jakaminen

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Galleria:

Katso kaikki

  •  

    tiny 10 tiny 11 image49 img_0672