Katin halvausblogi (6)

06.09.2017

Locked-In -oireyhtymä; aivohalvaukseni jälkipeli

Syöminen; aivohalvauksen jälkeen ruokani tuli letkuja pitkin. Se oli TODELLA hirvittävää minulle, kuka nautti herkullisesta ruuasta. Itkin pelkästä ajatuksesta, etten ehkä koskaan enää upottaisi hampaita mehukkaaseen, rasvaiseen hampurilaiseen tai anna makunystyröiden nautiskella herkullisen pizzan mausta.

Puheterapeuttini huomasi, että leuassa on hieman liikettä ja sai ajatuksen, että vaikka en voinut niellä, pystyin edelleen pureskelemaan ja antaa ruoan sitten liukua kurkkuuni. Aluksi kuitenkin harjoittelin puremista puuvillakankaan läpi. Sen sisään laitettiin pala hedelmää tai karkkia ja kankaaseen sidottiin narua, ettei ruoka menisi henkitorveen.

Purin kangasta ja ruuan mehu valui kurkkuuni. Sen jälkeen kangas otettiin pois suustani.

Ennen jokaista ruokailua minulle piti tehdä aikaa vievä terapia, minkä puheterapeuttini oli kehittänyt minulle. Kaikki hoitajat joutuivat opettelemaan sen. Terapia alkoi hieromalla leuan lihaksia sähköhammasharjalla tietyin liikkein. Samat liikkeet toistettiin sitten jääpalalla.

Tätä tehtiin monta kertaa päivässä kahden kuukauden ajan. Sitten otettiin röntgenkuva keuhkoistani ja varmistettiin ettei ruoka mene henkitorveen ja keuhkoihini. Onneksi ei.

Sitten aloitimme harjoittelun käytännössä oikeilla ruoilla puolittain normaalilla tavalla.

Kaikki piti leikata pieniksi paloiksi, koska en voinut pureskella koko voimalla. Kieli ei voi myöskään työntää ruokaa hampaisiin, kuten kaikki muutkin tekevät huoaamattaan.

Ruoka ei voi olla liian kuivaa tai kovaa. Alussa juomiin sekoitettiin mautonta jauhetta, mikä paksunsi nesteet, estäen juomaa menemästä liian nopeasti kurkkuun.

Ajatellen, että en voinut enää niellä kunnolla ja jopa juominen kävi vaikeaksi, niin nyt voin syödä tavallista ruokaa, kunhan se on paloiteltu. Elämä oli erilaista, mutta olo tuntui silti siunatulta.

Katin elämä

Kommentit (3)

  1. Anne Ruohomäki 09.09.2017 21:37

    En voi edes kuvitella miltä tuo tuntuu. Hienoa kuitenkin että pystyt syömään ruokaa eikä tarvitse letkuilla syödä. Olet kyllä upeasti kohdannut sairautesi OP en tiedä olisinko itse kyennyt tuohon. Voimia ja hyvää elämää sinulle❤️

  2. Maria Palo-Pasanen 10.09.2017 02:52

    Hei Kati, katsoin videoitasi ja olin todella otettu siitä miten taistelet ja kuin kaunis olet,Itse sain aivoveritulpan tammikuussa 2017 ja taistelen ja kiukuttelen tyhjistä asioista kuten rypyistä kasvoissa. Nyt kävelen arvosanalla välttävä vasen käsi ei vielä toimi, kävelemään pääsin akupunktion avulla ja nyt yritetään kättä. Fysioterapiaa olen alkanut saamaan vasta nyt ohjattu,kun Bangkokissa ei ole fysiotwrapia niin tunnettua ja,ku olen vapaa toimittaja niin vatrat eivät ole riittäneet hyvän laatusairaalan fysioterapiaa onneksi on ystäviä jotka ovat auttaneet arkipäivän neuvoilla ja ohjauksella nyt olen iloinen ja kiitollinen,että pääsin aloittamaan fysioterapian ja pystyn jatkamaan akupunktiota dr linsinzinin kanssa.Oletko kokeillut akupunktiota ,kokeile jos et ole. Toivon sinulle kaikkea hyvää jokaiselle päivälle ja menestystä missikisoissa ja miksi et menestyisi kun olet kaunis ja älykäs. Lämmöllä lämmöstä Maria.

  3. Jouni Haaparanta 10.09.2017 15:40

    Voin hyvin kuvitella, että tie on pitkä. Olin myös itse letkuruokinnan varassa useamman kuukauden, vaikean Dysfagian ansiosta (trakeostomia tehtynä). Tuntui mielettömän hienolta saada suutuntuma. Myös nuo juomisen sakeutusaineet oli alkuunsa käytössä. Hienoa tuo kuntoutumisesi!

    -jouni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Galleria:

Katso kaikki

  •  

    20 66 img_0630 image50