Katin halvausblogi (2)

07.08.2017

Locked-In -oireyhtymä; aivohalvaukseni jälkipeli episodi 2

En voinut enää liikkua. En voinut edes puhua. Erikoinen halvaus. He tekivät selkäydinkokeen, mikä ei edelleenkään selventänyt tapahtunutta. Lääkärit ympäröivät sänkyäni käyden läpi mahdollisia syitä. Muistan yhden heistä sanovan: ”aivohalvaus”, jota seuraa huomautus: ”se ei voi olla aivohalvaus. Hän on liian nuori ja vain yli neljäkymmentävuotiaat saavat aivohalvauksia.”

Tunnit kuluivat, eikä edelleenkään vastausta. En voinut liikkua, enkä puhua, mutta olin silti tietoinen kaikesta ympärilläni tapahtuvasta. En nukkunut silmällistäkään.

Varhain aamulla minun alkoi olla vaikeaa hengittää. Kurkkuni oli täynnä limaa. Silloin lääkärit työnsivät hengitysputken henkitorveni sisään, jotta voisin hengittää. Lääkärit ja sairaanhoitajat kohtelivat minua kuin olisin vain joku tauti tai nimetön kroppa, enkä ihminen. Heillä ei ollut edes kiinnostusta ottaa selville, jos ymmärsin, mitä tapahtui. Äitini oli huomannut reaktioistani, että pystyin edelleen liikuttamaan silmiäni tahdonalaisesti, jolloin hän alkoi kommunikoimaan kanssani esittämällä kysymyksiä, joihin vastasin räpyttämällä silmiäni kerran ”kyllä” ja kahdesti ”ei”.

Yksi päivä jo takana, eikä vieläkään minkäänlaista vastausta. Magneettikuva olisi välttämättä otettava, mutta sairaalassa ei ole tällaista laitetta, joten on tehtävä järjestelyt viedä minut toiseen kaupunkiin, jotta skannaus voidaan tehdä.

Ambulanssimatka toiseen kaupunkiin kesti yli kaksi ja puoli tuntia. Nämä olivat elämän pisimmät tunnit, eikä kaikki ollut vielä lähellekään ohi.

Saavuimme, he veivät minut välittömästi magneettikuvaan ja heti, kun skannaus on tehty ja lääkärit olivat tarkastelleet sitä, he tulivat kertomaan meille tuomion. Olimme käytävällä, äiti ja isä olivat seisomassa sängyn vieressä, kun lääkäri kertoi tulokset ja sanoi näyttäen magneettikuvaa: ”tämä harmaa alue tässä on aivorunko ja se on vakavasti vaurioitunut. Hänellä oli aivohalvaus.”

Jännitys oli niin paksu; tuntui kuin jokin raskas painaisi rintaani. Lääkäri jatkoi; ”siihen ei ole olemassa parannuskeinoa tai hoitoa. Joitain liikkeitä saattaa palautua kuntoutuksessa, mutta todennäköisintä on se, että olet täysin halvaantunut koko elämäsi ajan.”

Yle haastattelu

Kommentit (1)

  1. Arja Sandelin 12.08.2017 22:39

    Hei. Laitoin viestin, mutta sössin lähetyksen. Valitan! Jos tuli läpi vajaana , pahoittelen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Galleria:

Katso kaikki

  •  

    DSC_0027 2 Imagine if image20