Katin halvausblogi (1)

01.08.2017

Locked-In -oireyhtymä; aivohalvaukseni jälkipeli episodi 1

Näin taaksepäin ajatellen se kaikki alkoi jatkavasta päänsärystä ja ohimenevistä huimauskohtauksista.

Noin kolme, neljä kuukautta ennen aivohalvausta, minulla oli jatkuvasti päänsärky.  Kuukautta ennen aivohalvausta minua alkoi aina välillä myös huimata. Niiden vain pahetessa menin lääkäriin. Hän teki kaikki mahdolliset kokeet, mutta kaikki oli kunnossa. Lääkäri sanoi, että olen täysin terve ja kaiken johtuvan stressistä.

Oli noin seitsemän illalla; olin katsomassa televisiota äitini kanssa, kun aloin tuntea oloni hyvin väsyneeksi ja oudoksi. Huimasikin hieman. Sanoin äidilleni, etten voi hyvin ja menen yläkertaan sänkyyni. Hoipuin kuin humalainen, joten äiti seurasi minua huolestuneena makuuhuoneeseeni. Kömpiessä sänkyyni peittojen väliin, äiti kyseli miltä minusta oikein tuntui. Vastatessani en puhunut enää selvästi, jolloin äiti päätti viedä minut välittömästi lääkäriin.

Ensin menimme terveyskeskukseen. Lääkäri tutki minut, eikä löytänyt minusta mitään vikaa. Hän sanoi: ”se on luultavasti vain flunssaa. Mene kotiin nukkumaan. Kyllä se kotihoidolla lähtee”. Äiti ei ottanut kyseistä diagnoosia kuuleviin korviinsa, vaan ajoi suoraa päätä keskussairaalaan.

Päivystyksen lääkärit eivät keksineet, mikä minulla oikein oli. He tekivät kaikki mahdolliset ​​kokeet, mitä vain keksivät, mutta tuloksetta. Ylpeänoloinen naislääkäri sanoi:” hän on malli, niin eiköhän tuo ole yliannostus” (en ole koskaan edes kokeillut huumeita). Kyseinen kommentti piti kuitenkin antaa, vaikka huumeita ei ollut veressä. Loppujen lopuksi heidän päätelmänsä oli se, että sen on oltava hermostollinen sairaus ja lähetettävä minut neurologiselle osastolle. Tuntikaupalla odottelua sekä lisää vähemmän miellyttäviä kokeita. Aivan kuten Tuhkimo kello kaksitoista yöllä, tunsin kaiken voiman hitaasti lähtevän kropastani. Sanoin äidille epäselvällä puheellani: ”Minä en vaan jaksa enää.” Ne olisivat viimeiset sanani, mitä tulisin koskaan sanomaan.

Locked-in syndrome

Kommentit (1)

  1. Jerry 06.08.2017 05:22

    Kati, I’m sure you hear this millions of times, you are a real inspiration. My daughter is in a locked in condition due to circumstances very similar to yours….severe headache,delayed diagnosis, doctor’s accusations of psychotic break, to tooth infection. She’s now in her third year locked in.She’s not getting adequate therapy due to lack of funding. A sad situation.
    If you are ever in Orlando Florida, she would be thrilled by a visit from you so she can get inspired to keep trying..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Galleria:

Katso kaikki

  •  

    tiny 3 tiny 4 tiny 5 image9