115. Kuka on Kati?

01.02.2017

Mitä, jos näkisit koko elämäsi kuin filminä. Jokaisen pienen osasen ja yksityiskohdan. Mitä silloin oikein näkisit?

Sanoisitko, että kaikki oli: ennalta määrättyä? Satunnaisia tekoja vai tapahtumaketju syitä ja seurauksia?

En tiedä vastausta. Olen agnostikko. Uskon mitä näen, enkä usko sokeasti jotain, mitä en voi nähdä tai mitä ei pystytä fyysisesti todistamaan. Uskon, että on olemassa muutakin elämää, kuin mitä silmä näkee. Olen myös sitä mieltä, että kaikki paha tässä maailmassa voidaan kääntää ympäri ja käyttää hyvään, jos todella haluamme tehdä niin.

Kuka on Kati?

Nähdessäsi Katin hänen jokapäiväisessä elämässään, sanoisit; “Kati on uskomaton sekoitus valtavaa elämän iloa, positiivista energiaa ja valoa”, mahdoton ymmärtää tai jääkuningatar valkoisessa turkissaan, mutta Kati on paljon enemmän, mitä päällepäin näkyy.

Kati on vaimoni. Kati on nuori nainen, kuka sai aivohalvauksen vuonna 1995 ja siitä lähtien hän on ollut lähes täysin halvaantunut. Kati on nainen, kuka on viettänyt lähes hänen koko aikuisen elämänsä kroppansa vankina. Kati on myös henkilö, kuka osaa nauttia elämästä täysillä ihan joka päivä ja hetki.

Kati suhtautuu suorastaan naiivisti tarpeettomiin huoliin. Hänen ollessa labyrintissa, hän ei kiinnittäisi huomiota edessä oleviin seiniin, vaan nauttisi siitä, että saa juosta pitkin käytäviä. Huolehtimatta siitä, mitä pitää murehtia seuraavaksi.

Kysyttäessä Katilta: ” Miten oikein selvisit masennuksesta?” ja “miten olet aina niin positiivinen tilanteestasi huolimatta?” Katin silmät alkavat pyöriä paikasta toiseen hänen yrittäessä miettiä vastausta. Vastaus on loppujen lopuksi aina sama; ” Minä vain selvisin ja minä vain olen”.

Jokainen etsii vastausta tai neuvoja, mikä toimisi kuin ihmelääke. Nielaiset vain pillerin ja kaikki on kunnossa. Ihmisten takertuessa pettyneenä tyhjältä kuulostavaan vastaukseen, he eivät näe, että he itseasiassa saivat vastauksen.

Useammin kuin kerran Katilta on kysytty, miksi hän ei haastanut sairaalaa oikeuteen. “Sinulla olisi nyt ainakin rahaa”.

Olen iloinen, että Kati ei tehnyt sitä. Vuosien taistelu oikeudessa olisi pitänyt ikävän kohtalon vain elossa tehden hänestä katkeran uhrin. Viimeinen asia, kuka tai mikä Kati on, on uhri. Olen oppinut tuntemaan monia halvauksen saaneita ihmisiä Katin kanssa ollessani ja yksi niistä asioista, mikä useimmilla heistä on yhteistä (riippumatta heidän kunnosta) se, että heidän elämänsä pyörii vain sen halvauksen ympärillä.

Ei kuitenkaan Kati. Hän ei koskaan puhu halvauksestaan. Katilta kysyttäessä onko hän halvauksesta selvinnyt tai halvauksen kanssa taisteleva, vastaus on: ” en kumpikaan”. Kati on neliraajahalvaantunut ja hänellä on vielä Locked-in syndrooma eli hän ei kykene puhumaan, mutta Katin elämä ei kuitenkaan pyöri näiden tosiasioiden ympärillä. Kati omaa asenteen; “Asiat ovat niin kuin ne ovat, mitä seuraavaksi.”

Me yleensä kuulemme tarinoita vastoinkäymisistä, mitkä lopulta voitetaan ja eletään elämä onnellisina loppuun. Mitäpä jos se vastoinkäyminen onkin sellainen, joka onkin mahdoton voittaa?

Meille opetetaan, että pitäisi toivoa ja uskoa aina loppuun asti. Mitä jos, jopa se toivo on mennyt? Mitä sitten?

No, jos käytämme Katia esimerkkinä, näemme, että jopa ilman toivoa, sitä voi edelleen uskoa ja silti tehdä unelmista totta ja elää upea elämä.

Harvassa ovat ne ihmiset, ketkä kertovat meille miten asiat oikeasti ovat. Vielä vähemmän on niitä, ketkä sanovat, miten asiat voisivat olla. Hyvin harvoin näkee ihmisiä kuten Kati, ketkä näyttävät omalla esimerkillään, miten asiat voivat olla, jos me vain todella haluamme jotain ja olemme valmiita tekemään töitä sen eteen.

Kati käänsi vastoinkäymisen ainutlaatuiseksi menestystarinaksi olosuhteista huolimatta.

Kautta ihmiskunnan historian on ollut joukko ihmisiä, ketkä ovat käyttäneet elämänsä kauhistuttavia tapahtumia ponnahduslautana, tehden omasta elämästä siunauksen muille. Sanoisin, että Kati kuuluu kyseiseen joukkoon.

Kati ja minä olemme enemmän kuin aviopari. Teemme aivan kaiken yhdessä. Meillä on sama ajatusmaailma, ja siksi olenkin kirjoittanut Katille, sekä Katin kanssa nämä muutamat vuodet. Olen oppinut tuntemaan hänet niin hyvin, että pystyn vastaamaan Katille esitettyihin kysymyksiin konsanaan paremmin kuin hän itse.

Kohdatessaan epäonnea Kati sanoo vain; “paska säkä” ja jatkaa eteenpäin. Juuri näillä sanoilla, kuten halvaantuessaan. Siinä salaisuus masennuksen selättämiseen.

Tilaisuuden tullessa kohdalle Kati sanoo välittömästi ” tehdään se” ajattelematta kahdesti. Näin positiivinen asenne pysyy yllä.

Me aina sanomme; “Älä koskaan luovu toivosta, vaan usko ”.

On hieno asia, kun voi työskennellä sen parissa, mihin on intohimo ja työskenneltyään veren maku suussa saavuttaa tavoitteet. Entäpä jos toivokin viedään, mitä sitten?

No, vaikka toivo on mennyt voi silti uskoa. Juuri sitä Kati on minulle; “Usko.” Usko, ennen kuin se on koristeltu henkisyyden suojiin tai puettu uskonnon vaatteisiin. Ei ihmisen väkisin tekemä usko, mikä on suunniteltu sopimaan tiettyyn tarkoitukseen, vaan uskon puhtain muoto. Sellainen, mikä oli olemassa jo ennen Big Bang-teoriaa.

Henning van der Hoeven

Kommentit (1)

  1. Sophie Wood 22.06.2017 06:40

    This post is incredibly inspiring to me. I need to adopt Kati’s attitude & acceptance in life. She’s aware and living with her condition yet she doesn’t identify with it ~ Kati doesn’t let her stroke become her or rule her. You both are truly awesome sentient beings. And yes, faith goes beyond religion. I often ask this question “what is this?” “How can I help this world?” Thank you sincerely for sharing your journey. I learn a lot from you two.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Galleria:

Katso kaikki

  •  

    12347783_913869548648200_1461188275531863413_n 107_7722 skannatut 001 11893931_10152973514492447_8762376778127399748_o