113. Vähättely

24.11.2016

En ajatellut paljoa ennen Suomeen muuttoa sitä, millaista elämää tulisi olemaan täällä. Kati ja minä olemme erittäin yhteensopivia; meidän kommunikointi ihan joka tasolla on niin hyvää ja avointa kuin vain voi. Älyllisesti olemme samalla aaltopituudella ja niin on meidän huumorintajummekin.

Meillä on hyvin samankaltainen suhtautuminen elämään, ja sillä, että Kati sattuu olemaan halvaantunut, ei ole mitään merkitystä. Hän ei pysty liikkumaan ollenkaan ja tarvitsee avustajan ihan kaikkeen. Tiesin kuitenkin syvällä sydämessäni, että tulisimme hyvin toimeen keskenämme.

Ajattelin tarkoin sitä, että minä olisin se, kuka hoitaisi monet asiat. Suhteemme tasapainottuisi hyvin eri tavoin verrattuna perinteiseen suhteeseen. Eri asioihin sopeutuminen olisi se suhteen tärkein asia. Olin täynnä energiaa ja valmis vastaamaan haasteeseen. Olin innoissani.

Asiat eivät kuitenkaan aina suju, niin kuin olettaa. Ensimmäinen oppitunti sopeutumisessa; hidasta vauhtia. Energia ja jännitys ovat vain haitaksi ja saa turhautumaan sekä pettymään. Oppitunnit jatkavat tuloaan. Niillä kaikilla on yksi yhteinen piirre; sen sijaan, että nostaa odotuksia, niitä pitäisi laskea.

Kulttuurishokki oli pettymys. Sillä ei kuitenkaan ollut merkitystä, koska tärkein, mikä oli meidän suhteemme, kukoisti, kasvoi ja vahvistui.

Suurin ongelma Suomessa tulisi olemaan asia, mihin en ollut osannut varautua ollenkaan – syrjintä.

Suoraa syrjintää ei kuitenkaan ole paljoa. Huolimatta siitä, että sitä ei näe tapahtuvaksi, se kuitenkin vaanii jatkuvasti varjoissa odottaen mahdollisuutta käydä kimppuun. Jokainen, kuka on joutunut syrjinnän kohteeksi tietää, että se on yksi pahimmista tunteista.

Yleisin syrjinnän muoto ei ole sitä, mitä odottaisi. Se kohottaa rumia kasvojaan, kun yrität puhua heidän kieltään. Pidä mielessä, että suomenkieli on yksi maailman vaikeimmista kielistä oppia ja suomalaiset ovat hyvin sulkeutuneita, eivätkä puhu tuntemattomille ihan nopeasti. Yksi yrittää sitten puhua heidän kieltään tietäen, että se tulee olemaan täynnä kielioppivirheitä kuitenkin odottaen, että se rikkoisi jään ja jonkinlainen kommunikointi alkaisi.

Palkkio tai lähinnä rangaistus siitä on korkeamman tason syrjintä. He saavat jonkinlaisen egon kohotuksen ja hyödyntävät tilannetta. He kohtelevat kuin olisit vähemmän kuin nolla vain, koska et osaa puhua kieltä kuin syntyperäinen. Sellainen käytös satuttaa TODELLA paljon, vaikka tämä vain osoittaa heidän alhaisen itsetunnon.

En halua tulla väärinymmärretyksi. Ei kaikki suomalaiset käyttäydy näin. Ei edes enemmistö.  Näitä huonoja siemeniä on kuitenkin niin paljon, että se saa niskakarvat nousemaan pystyyn.

Välillä tuntuu siltä kuin elämäni tarkoitus täällä suomessa on vain oppia erilaisista syrjinnän muodoista.

Olen kokenut omakohtaisesti syrjinnän ulkomaalaisia kohtaan. Minulla oli myös onni työskennellä pakolaisten kanssa, ja sain nähdä läheltä, mitä kaikkea he saavat kestää.

Asenne ”me siedämme sinua, niin kauan kuin tiedät paikkasi yhteiskunnassa ja pysyt siellä”. Olet alempiarvoisempi riippumatta siitä, kuinka paljon teet töitä ja pidät huolen, ettet yritä menestyä. Asu vain huonosti, aja vanhalla autolla ja pidä päälläsi vanhoja käytettyjä rättejä.

Olen nähnyt omin silmin, miten jopa ihmiset, ketkä yrittävät auttaa heitä, kohtelevat heitä niin alentavasti ja holhoten, että se sai vereni kiehumaan.

Yksi syrjinnän muoto, minkä kyllä tiesin kohtaavani, oli ja on syrjintä liikuntaesteisiä ja vammaisia kohtaan. Olen joutunut aivan liian usein todistamaan, miten heitä kohdellaan kuin kolme vuotiaita, henkisesti vajavaisena tai yksinkertaisesti tyhmänä. Surullista, mutta totta.

Kaikki nämä syrjinnän muodot, mitkä olen kokenut viime vuosina, ei kuitenkaan sisällä sitä, mikä raivostuttaa minua eniten.

Katin ja minun työskennellessä yhdessä kaikkien projektiemme kanssa kuten blogien, artikkeleiden ja muiden, pidän itseni taustalla ja keskityn enemmän luovaan puoleen. Kati taas hoitaa sosiaalisen puolen, markkinoi, hoitaa julkiset suhteet jne.

Jaamme työmäärän ja kun Katia lähestytään aiheella, mistä minä tiedän enemmän, hän pyytää minua käsittelemään kyseisen asian sen henkilön kanssa. Tärkeän asian ollessa kyseessä esittelen tietenkin ensin itseni ennen kuin otan ohjat. Joskus en tee niin, ja vastaan kuin olisin Kati.

Olin kuullut, mutta en koskaan todella tajunnut, kuinka jotkut miehet puhuvat naisille. Alentuvasti kuin naiset olisivat typeriä tai vähempiarvoisia ihmisiä. Ei vain tuntemattomat ihmiset, mutta myös ne, ketkä kutsuvat itseään ystäväksi.

Alentava lähestymistapa; kyseessä on nainen ja se tarkoittaa, että hän on tyhmä, tyhmä ja vielä kerran tyhmä. Ottaessani asian esille, he käyttäytyvät ja puhuvat kuin he eivät ymmärtäisi, että heidän käytöksessään on mitään väärää. He ajattelevat, että se on oikea tapa käyttäytyvä naisen ollessa kyseessä.

Kysyn Katilta, eikö sellainen käytös häiritse häntä Kati kertoo tottuneensa moiseen, eikä välitä enää. Hän ei anna tämän pilata hänen päivää ja vielä vähemmän hänen elämää. Hän muistuttaa minua, että ollessaan malli se oli ihan normaali tapa puhua naiselle. Se piti vain niellä, jos teki mieli jatkaa.

Se saa minut suorastaan voimaan pahoin.

Ajattelen naispuolisia ystäviäni, ketkä tulivat suomeen pakolaisina. En osaa edes kuvitella kuinka alentavasti ja syrjien heitä kohdellaan. Koulussa, missä he yrittävät tehdä paremman tulevaisuuden itselleen, heidän täytyy kohdata holhoavaa syrjintää niiltä keiden pitäisi auttaa. Omassa yhteisössään heitä taas syrjivät miehet, sillä heidän ei pitäisi olla mitään muuta kuin lapsia synnyttävä kone ja kodista huolehtiva orja.

Kaikista näistä vastatekijöistä huolimatta he ovat aina valmiita auttamaan. Kovan pinnan alla he rakastavat enemmän kuin muut. En usko, että voisin koskaan olla niin vahva kuin Kati tai kukaan näistä naisista.

Sana sydämestä kaikille naisille; ”Sinun ei tarvitse todistaa olevasi parempi kuin heikon itsetunnon omaavat miehet. Maailmassa on miehiä, ketkä kunnioittavat teitä oman itsenne takia. Tiedä arvosi. ”

Henning

Kommentit (3)

  1. SatuL 26.11.2016 16:18

    Kiitos Henning Sanoistasi.

    Miksi suomalaiset ovat niin kovin jäykkää ja puhumatonta väkeä?
    Yksi selitys lienee se, että tällä korkeudella aurinko paistaa kovin vähän aikaan vuodesta ja jos on vielä hyvin sateinen kesä niin, se selittää osatotuuden.
    Jos täällä paistaisi aurinko pidempään, ihmiset olisivat toisenlaisia, valo tekee ihmeitä. Mutta niin myös oma asenne – se ratkaisee kaiken.
    Olisiko jo aika muuttaa käsitystä itsestään, jokaisen suomalaisen, opetella pienin askelin positiivista suhtautumista itseen? Opetella hyväksymään itsensä? Rakastaa itseään, sillä kun itseään osaa rakastaa, silloin pystyy rakastamaan toisia.

    Suomalaiset ovat sukupolvien ajan imeneet jo äidinmaidosta vähättelyn, kateuden, pelon.
    Naisia ei ole juuri milloinkaan arvostettu, mutta moni nainen näyttää itse oman arvostuksensa – kaikille miehille. Se kuuluisa Suomalainen Sisu kantaa naisia eteenpäin.

    Suomalaiset ovat valitettavasti ”hys-kansaa”, asioista ei saa puhua ääneen, hys, hys.

    Minun täytyy myöntää, että tunnen syvää häpeää suomalaisten käyttäytymisestä muita kansallisuuksia omaavaan henkilöön tahi jotenkin vammaiseen, itsestä poikkeavaan kohteluun. Jokaisen joka vähättelee muita, pitäisi kysyä itseltään: ”Haluanko minä itselleni samanlaisen kohtelun, jonka annan toiselle?”

    Olen tullut siihen tulokseen, että kaikki johtuu siitä, että suomalaiset omaavat hyvin, hyvin huonon itsetunnon ja oman itsensä arvostuksen.

    Onnenhetkiä elämäänne Kati ja Henning – Rakkaus olkoon kanssanne ikuisesti

  2. Sari Aro 16.05.2017 12:13

    I’m profoundly ashamed about our conduct towards women, but we thrive to bring our sons up better, to respect and cherish women. As a woman I think it’s infuriating and either ignore the belittling or go head on and confront the person, using positive attitude, asking how he rationalises his actions. SISU helps 😄
    Go on and speak finish, most of us appreciate it Hugely!
    You are a good example of SISU yourself, just keep it up!
    All my love to Kati 😍

  3. Sophie Wood 11.06.2017 04:35

    Recently came across your & Kati’s YouTube channel. It’s such a blessing to have found you guys online. I have a deep respect for you both ~ your outlook on life, integrity, love, compassion and kindness. We need this so much in the world. I have been discriminated as well being an Asian female living in the states. Now I feel more sorry for them…carrying such ignorance & hate. Thank you so much for sharing your journey. You two inspire people in more ways than you realize. And I love seeing a couple who work together ~ it’s the best team! Keep up the great work and never stop growing! Kati, you are so beautiful especially your smile!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Galleria:

Katso kaikki

  •  

    3 image11 image21 image24