Merkit 1

31.03.2016

Kesällä 1994 tulin Suomeen parille kuvauskeikalle, sekä tietenkin tapaamaan perhettä. Minulla oli kuvaukset Gloria lehteen, sekä Fiorellalle mainoskuviin. Tuloni huomioitiin lehdissä. Lehtien valokuvaajat olivat odottamassa lentokentällä. Se oli kuin Tuhkimotarina; jätti Mikkelin ja työskenteli mallina Los Angelesissa.

Suomi tuntui kuin olisi palannut kotiin (no niinhän minä olinkin) ja se tuoksuikin erilaiselta- puhtaalta. Äiti oli leiponut rakastamiani makeita vaniljapullia.

Olin aina ollut kiinnostunut näkymättömästä maailmasta. En vain henkisestä puolesta, mutta myös mystisestä.

Töiden välillä menin käymään selvänäkijällä. Hän näki menestystä ja vaikeuksia tulevaisuudessani. Inhottavan ja ovelan naisen työelämässäni, kuka haluaa vain käyttää minua hyväkseen. Muutama nainen sopi erittäin hyvin kuvaukseen. Terveysongelma. Tulisin tapaamaan parantajia.  Hän näki minut lasijaloissa koko ajan ollessani hänen luona, minkä hän tulkitsi niin, että minun pitäisi opetella kävelemään uudelleen. (Laittaa ajattelemaan eikö) Minulle oli kuulemma tulossa johtava asema, sekä kursseja ja koulutusta. Siirtyisin liiketoimintaan. T (silloinen poikaystäväni) ja minä pysyisimme yhdessä, ja minä eläisin Yhdysvalloissa, mutta en Los Angelesissa.

Oli helpottavaa kuulla, että pysyisimme T n kanssa yhdessä. Halusin jakaa loppuelämäni hänen kanssaan. Rikasta taiteilija kilpailijaakin povattiin, mutta valitsisin T n. Saisimme kaksi lasta. Sormus näkyi lähitulevaisuudessa. Myös suomalainen mies, kuka kaipaisi minua. Varoitukset ongelmista alkoholilla, ja että matkustettaessa ei olisi onnettomuuksia.

Mmm… se niistä ennustuksista. Ihmisillä on taipumus nähdä, kuulla ja uskoa, mitä he haluavat nähdä, kuulla ja uskoa. Ihmisillä on myös tapana sivuuttaa ne asiat, mitä he eivät halua nähdä, kuulla ja uskoa.

Elämässä saat vihjeitä. Meillä on intuitio, mikä kertoo meille, mitä meidän pitäisi tehdä. Joka kerta, kun jätämme vihjeen huomioimatta, se tulee takaisin entistä voimakkaampana. Usean huomiotta jätetyn vihjeen jälkeen olin tilanteessa, missä minun oli pakko käsitellä vihjeet terveydestäni. Jätin stressin huomioimatta, jatkuvan päänsäryn, pyörtyilyn ja jopa sen hirveän sairauskohtauksen, minkä sain työmatkalla.

Halusin vain työskennellä, luoda uraa ja menestyä. Viimeinen vihje tuli sitten aivohalvauksen muodossa. Lopultakin vihje meni perille, mutta tavallaan se oli sitten jo liian myöhäistä. Ei enää tuhkimotarinaa. Työ, ura ja menestys olivat kaikki menneet ikuisesti ja tilalla oli elinkautinen halvaus.

Noin neljä kuukautta ennen aivohalvausta alkoi se jatkuva päänsärky. Mustassa laukussani, missä kannoin koko elämääni (portfolio), oli myös aina Advil- purkki särkylääkkeitä. Nappailin niitä kuin karkkeja konsanaan.

Noin kaksi kuukautta ennen aivohalvausta aloin saamaan pyörtymiskohtauksia. Se oli aika pelottavaa ensimmäisellä kerralla. Olin liittynyt LA Naiset -saliin, ja olin yksin pukuhuoneessa. Tarkalleen ottaen suihkussa. Olin yksi niistä harvoista, ketkä kävivät salilla ennen kukon laulua. Nautin siitä hyvin paljon, koska en ollut mikään aamuihminen, enkä jaksaisi kuunnella mitään tekopirteää höpötystä heti aamusta.

Muistan vielä ne mustat laatat, mitkä alkoivat pyöriä ympäriinsä kuin ballerina keräten nopeutta piroueteissaan. Yhtäkkiä kaikki voima pakeni kropasta. Jostain mystisestä syystä se menikin ohi ja voima virtasi takaisin lihaksiin pidellen edelleen kaksin käsin seinästä.

Luojan kiitos, että en pyörtynyt lyöden päätäni laattoihin. Ajattelin ensimmäiseksi, että ehkä en vaan ollut syönyt tarpeeksi. Taisi olla liian kova treeni pelkällä kahvilla. Yleensä söin vasta salin jälkeen.

Ainoa henkilö, kelle kerroin tapahtuneesta, oli äitini, kuka tietysti huolestui suunnattomasti. En kertonut ystävilleni Losissa, mitä oli oikein tapahtunut. En pitänyt sitä mitenkään suunnattoman hälyttävänä sillä alalla. En ollut koskaan ollut henkilö, kuka valitti ihan helposti. En vieläkään. Valittaessasi oloasi ei se paranna oloa. Päinvastoin.

Minulle kävi niin vain pari kertaa, enkä silloinkaan koskaan pyörtynyt ihan täysin, mutta sekin sai minut huolestumaan ja varsinkin äidin, koska se ei ollut mitään normaalia. Olin hyvin terve nuori nainen ennen sitä.

Kati

Kommentit (1)

  1. John Smitn 09.09.2016 13:35

    Pieni vinkki: kannattaisi opetella joka/kuka sanojen kaytto. Ei nain: “äitini, kuka tietysti huolestui suunnattomasti. ” VAAN “aitini, JOKA huolestui”…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Galleria:

Katso kaikki

  •  

    image16 IMG_20151229_0008 Kati van der Hoeven wp_20150227_004