Ajatuksia ja tunteita ilmaisten I

15.05.2014

Kuvittele painajainen: olet sidottuna pakkopaitaan, lukittuna lasiseen laatikkoon ja sinut heitetään altaaseen. Näet kaikki seisomassa altaan ympärillä katsellen uppoamistasi. Vajoat alas ja yrität huutaa ääneen, mutta sanat eivät vain tule ulos.

Se oli hirvittävää. Menetin kaiken ajan ja tilan tajun. Minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä minulle oli tapahtumassa. En voinut ymmärtää. En pystynyt liikkumaan lainkaan ja mikä pahinta, en voinut sanoa sanaakaan. En voinut sanoa miten tai mitä tunsin.

Ainoa asia, mitä pystyin tekemään, oli katsoa ympärilläni olevaa ahdistusta. Nähdä epätoivo vanhempieni silmissä. Näin, että vaikka he pystyivät liikkumaan, he olivat yhtä halvaantuneita ja hiljaa kuin minä.

Välillä on hetkiä, jolloin mieleeni palaa hetkiin siitä ajasta ja se on edelleen yhtä karmivaa.

Tuhat kertaa pahemaa, kuin pelottavin kauhuelokuva. Se opettaa sinulle jotain itsestäsi, kun olet tässä tilassa, jotain todella ainutlaatuista. Monet luopuvat elämästään, pyörivät itsesäälissä, mutta toiset kohtaavat kauhun, taistelevat ja lopulta voittavat.

Tunsin itseni niin epätoivoiseksi aivohalvauksen jälkeisinä päivinä. Epätoivo oli suuri, koska en voinut liikkua, enkä pystyisi enää koskaan kommunikoimaan! En voinut sanoa, jos minun oli jano tai nälkä. En voinut tehdä mitään kertoakseni kenellekään, jos jokin sattuu tai kutittaa. Ainoa asia, mitä pystyin tekemään, oli itkeä ääneen ja toivoa, että äitini tai sairaanhoitajat ymmärtävät jotenkin, mikä oli vialla.

Tunsin syljen valuvan leukaani pitkin ja olin vaivaantunut. En pystynyt hallitsemaan edes omaa sylkeäni. Kykenin liikuttamaan vain silmiäni – eivätkä nekään kohdistuneet kunnolla aluksi kuin ennen.

Jouduin hengittämään pienen putken kautta. Se laitettiin kolme päivää aivohalvauksen jälkeen helpottamaan hengitystäni. Muutaman kuukauden kuluttua lääkärit suosittelivat kokeilemaan puhetta mahdollistavaa kanyylia. He muuttivat normaali kanyylin puhekanyyliksi, joka voisi auttaa minua muodostamaan jälleen puhetta. Sairaanhoitajan vaihtaessa kanyylin henkitorveeni, hengitin ja yritin puhua niin kovaa kuin pystyin. Kaikki, mitä tuli ulos, oli raskasta hengitystä, joka kuulosti kuin joltakin perverssiltä huohottajalta puhelimessa. Muuten syvä hiljaisuus.

Hengittäminen ennen kanyylia tuntui samalle, kuin imisi ilmaa pillin läpi. Kolme kuukautta myöhemmin he päättivät poistaa kanyylin. Oli aika sulkea kurkkuni. He vain vetivät sen ulos ja jättivät aukon parantumaan. Kesti vain neljätoista päivää, että kurkkuni parantui ja se on tuskin havaittavissa nyt. Tuntui todella vaikealle tottua taas hengittämään pitkän kaulan kautta!

Puhetilanteeseeni ei koskaan tullut mitään muutoksia, vaikka yritimme muutamia eri tekniikoita. Viikkojen, kuukausien ja vuoden työn jälkeen ei edelleenkään mitään näyttöä puheesta, super ärsyttävää! Syy miksi lopetin puheterapian. Tiedän, että lopetin sen varmaan liian nopeasti, mutta se oli oma päätökseni. Kuka tarvitsee puhetta? En minä. Salaisuus viestimiseen ei ole pelkästään siinä, että pystyy puhumaan, vaan pitää olla valmis avaamaan sydän ja sanoa, mitä ajattelee ja miltä sinusta tuntuu, olemaan rehellinen ja vilpitön. Olla valmis kuuntelemaan ja todella yrittää ymmärtää. Vaikka sitä toista henkilöä ei ymmärtäisi täysin, silti pitäisi olla hiljaa ja kunnioittaa toisen mielipiteitä ja tunteita.

Puheterapeutin tuodessa mukanaan iso läpinäkyvä pleksilasitaulu, mihin oli liimattu kirjaimia ja kun kokeilin sitä ensimmäistä kertaa, minusta tuntui kuin tämä pieni yksinkertainen asia olisi paras keksintö ikinä! En voinut ymmärtää miten mielettömän eron se teki! Kiitos aakkos-taulun, pystyin “puhumaan” taas äidilleni sanoilla eikä vain räpyttelemällä silmiä.

Kommunikoimattomuus sai minut ymmärtämään, mitä kommunikointi toisen ihmisen kanssa todella tarkoittaa. Viestintä ei ole vain puhumista tai kirjoitusta, kuuntelua tai lukemista. Se edellyttää, että sinulla on avoin mieli ja avoin sydän. Ole yhteydessä omiin tunteisiin sekä ajatuksiisi. Se on ainoa tapa ilmaista itseä rehellisesti ja vilpittömästi. Vain niin pystyt omaksumaan ja ymmärtämään, mitä(miten) muut ajattelevat ja tuntevat.

Jatkuu…

Kati

Kommentit (5)

  1. Satu 16.05.2014 13:33

    Tätä olen odottanut: kerrot, mitä on olla suljettuna itsensä sisään. Onneksi joku on keksinyt taulun, jossa kirjaimia, joita vanhenpasi ja muut läheisesi jo osaavat lukea, ilman taulua, jännästi ilmasta!!!!

    Minullakin, vaikka sentään pystyn kävelemään autettavasti, on vain tämä kanava ilmaista sisimpäänsä. En kyllä julkisesti tuo esiin itseäni, privasti kyllä.

    Kun minä olen tässä elämässä todennut, että turhaa on suuta piekseä. Tai että, yrittää selittää asioita, joita toiset eivät voi kokea, kuten minä.

    Koska jokaisella eläväisellä olennolla on aina oman näkemys totuudesta. Yhtä ainoaa totuutta ei ole. On miljoonia, tuhansia, niin paljon kuin on sieluja elämässä.

    Pitää olla rohkea, että uskaltaa olla rehellinen itselleen ja sitä kautta toisille.

    terv. Kati-Fani¯`:´¯)_☼_/)__(¯`:´¯)_☼_/)__/¯”””/’)
    ¯`•.•´¯¯¯☼¯\)¯¯`•.•´¯¯¯☼¯\)¯\_„„„\)
    。 ღ˛° 。* °♥ ˚ • ★

  2. Katja 16.05.2014 18:38

    Riipii rinnasta ja on pala kurkussa. Olet taistellut läpi Helvetin. Olet voittaja ja ihailen voimaasi suunnattomasti. Kiitos Blogista.

  3. Paul Wood 23.05.2014 10:38

    Wow kati I’m so empressed with your courage and fortitude. Thank you for sharing your heart and your love with me.

  4. Timo 06.06.2014 14:54

    Miten elämä johtaakaan meitä erilaisia teitä tilanteeseen jossa jäljelle jää vain hiljaisuus, tyhjyys.

    Vallaton mieli, kuin villihevonen vailla suuntaa. Yhtäkkiä kokee joutuneensa liekaan, eikä voi ymmärtää mitä ja miksi tapahtuu. Suunnaton pakokauhu. Mutta ei tietä, tienviittaa johon suunnistaa pakoon.

    On vain pimeys, tyhjyys ja Minä.

    Ajan kanssa mieli hiljenee ja alkaa hyväksyä tilanteen. Hyväksyminen on lepoa, lepo tuo näkökykyä, näkökyky avaa uuden maailman, maailman jota en villinä kirmaillessani voinut nähdä.

    Vain hiljaisuus sai sen aikaan. Kuin täysin tyyni veden pinta paljastaen katsojan kasvot, löysin itseni; todellisuuden… Löysin Jumalan.

    Nyt rakastan hiljaisuutta, tyyntä veden pintaa. Vain silloin olen todella vapaa.
    Se mikä alussa tuntui tukehduttavalta köydeltä kaulallani, olikin Vapahtajan käsi.

    Kati, sulla on valloittava hymy. Hymy joka toi mieleen naisen, jonka puheita viimeaikoina kuunnellut:

    https://www.youtube.com/user/TrueHappiness12

    Tässä vielä henkilö, jonka puheita voisin kuunnella loputtomiin:

    https://www.youtube.com/watch?v=giarC1fKlBQ

    Uskon että tykkäät näistä 🙂

  5. Merja 06.06.2014 23:08

    Kiitos Kati, ihan loistava blogi sinulla- hienoja ajatuksia. Sinulle esteet ovat olleet vain hidasteita. Hyvää kesää 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Galleria:

Katso kaikki

  •  

    FullSizeRender (1) Kati van der Hoeven befunky_ripari-jpg k-kul