Kysymys

27.03.2014

Miten jatkat elämääsi, kun fyysisesti et voi elää enää, niin kuin ennen? En ollut koskaan ajatellut kyseistä asiaa ennen kuin ihan äskettäin, kun joku kysyi sitä minulta. En osannut vastata, koska minulla yksinkertaisesti ei ollut vastausta. Olen ajatellut kysymystä paljon, ja yrittänyt keksiä vastausta. Tuntui, että mikään vastaukseni ei kertonut koko totuutta.

Rakkaus, usko, toivo, positiivisuus, sitkeys, halu, intohimo elämään, tahto elää, jne. Ne kaikki tuntuvat olevan osa ratkaisua, vaikka jo yksinään. Ei väliä, kuinka paljon sanoja lisäisi, tuntuu että ne kaipaavat silti joitain sanoja kuvailemaan ja määrittelemään sitä lisää. Ainoa vastaus, jonka voin sanoa, on yksinkertainen; ” koska olet vielä elossa “.

Käytät kaikkia näitä tapoja päivittäin keinona jaksaa eteenpäin. Sinulla on ehkä jo muotoutunut jonkinlainen ohjekirja, miten käyttää näitä sanoja työkaluina, mutta kaikki päivät eivät ole samanlaisia, joten pitää osata mukautua ja muuttaa strategiaa. Toiset päivät ovat helppoja. Pelkkä oma nauru saa hyvälle tuulelle. Jotkut päivät ovat vaikeita ja päädyt itkemään jostain aivan mitättömästä asiasta. Silloin, kun on vuorossa itkupäivä, on ihan paras itkeä ja parkua sielun viimeistä sopukkaa myöden ja seuraavana päivänä voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

En ole guru. En osaa antaa sinulle oikeaa vastausta, oikeaa ratkaisua kaikkiin ongelmiin. Jokainen on erilainen, kaikilla on omat tapansa selviytyä ja menestyä. Voin vain kertoa minun tapani ja antaa muutamia vinkkejä, mutta loppujen lopuksi sinun täytyy tehdä se itse.

Olin vain kaksikymmentä vuotias, kun elämä teki täyskäännöksen. Lääkärit kertoivat vanhemmilleni, että tulisin olemaan täysin vihannes loppuikäni. Itkin ja itkin tapahtunutta pyörien itsesäälissä.  Se kuulosti hyvin paljon susilaumalta ulvomassa keskellä yötä(en todellakaan ollut kovin kaunis näky) ja annoin sen kaiken tulla ulos. Kun itkut oli itketty, tein mitä useimmat nuoret tekevät, kapinoin. Olen aina ollut itsepäinen ja sillä hetkellä elämääni se oli erittäin hyvä piirre.  Päätin itsekseni, että todistan lääkärin olleen väärässä ja aion olla muutakin kuin joku vihannes. En todellakaan aikonut päätyä kenenkään salaattiin vaan minä olisin se, kuka tekisi sen salaatin!

Hyvä opettaja kertoo mihin sinun pitäisi kiinnittää huomiosi, mutta ei sitä, mitä pitäisi nähdä.

En voi opettaa sinulle kuinka olla se henkilö, mikä pitäisi olla enkä sitä, miten olla paras mahdollinen mitä voit olla. Tosiasia on, ettei kukaan voi, koska vain SINÄ voit olla sinä ja SINÄ olet ainutlaatuinen. Voin vain sanoa, että olkaa rehellisiä itsellenne ja hyväksykää itsenne sellaisina kuin olette. Kun ymmärrät tämän, tiedät todella mitä haluat ja voit asettaa itsellesi realistisia tavoitteita ja saavuttaa ne.

Yksi neuvo. Älä usko sokeasti elokuviin, vaikka he tekevät parhaansa, he voivat vain kertoa pienen osan tarinasta ja elämäsi on paljon pitempi kuin kaksi tuntia. Et tarvitse ihmettä, jotta voisit elää elämän ” onnellisesti loppuun asti”. Sinulla on kaikki välineet, mitä tarvitset elämääsi, oma yksityinen täydellisyytesi, älä pelkää käyttää sitä.

Palatakseni kysymykseen, ” Miten jatkat elämääsi, kun fyysisesti et voi elää niin kuin ennen? ”Sanoin aiemmin, etten osannut antaa yhtä oikeaa vastausta, mutta yksi asia, joka on varmasti erittäin hyödyllinen, on hyvä ja oikea motivaatio. Esimerkiksi vaikkapa rakkaus, joku jonka vuoksi elää. Tavoite, mihin pyrkiä.

Minun pääasiallinen tavoite oli joskus pystyä taas syömään kaikkia minun lempiruokia, kuten pastaa, hampurilaisia, valkosipulia, jne. Ja käyttää kauniita kenkiä. Ei ole mitään väliä, kuinka pinnallinen ja tyhmä tavoite on, jos se auttaa saavuttamaan sen.

Älä myy itseäsi halvalla!

Kati

 

Kommentit (3)

  1. Päivi Kytömäki 01.04.2014 00:12

    Mahtavaa Kati! Luen aina mielenkiinnolla sun blogia ja juttuja. Ne on niin uskomattoman valoisia ja elämänmakuisia, opiksi olis monelle. Hyvää kevättä teille sinne! t. Päivi

  2. Mörri 04.04.2014 22:50

    Thank you for this blog post! This happened to be the *first* I read, but I am going to come back for more.

    I think you gave a pretty good answer in that nutshell summary:
    “you just do because you are still alive”

    This might also apply for much larger range of life, no matter if it is typical, untypical or anything between. Life dictates its answers.

  3. Marjo 26.04.2014 01:07

    Et todellakaan mikään vihannes tai jos niin, niin en ole koskaan nähnyt kauniimpaa tai ajattelevampaa vihannesta. Vitsailut sikseen eli kiitos kauniista kirjotuksista. Siinä on meille monelle paljon miettimistä että muistaa että kuppi ei ole puoliksi tyhjä vaan puoliksi täynnä.Pidetään lippu korkealla ja minäkin yritän hymyillä ja olla tyytyväisempi tähän ei niin hassumpaan elämään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Galleria:

Katso kaikki

  •  

    IMG_7449 image25 wp_20140424_021 WP_20150806_007